keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Maanantain kauhutarina...

Tarkoitus oli purkaa tuntemuksia jo maanantai-iltana ja sitten eilen, mutta eilinen päivä meni kun innostuin vaihtamaan verhoja ja siivoamaan hiukan paremmin...
Vaihdoin tälläiset verhot olohuoneeseen.

Minusta oikein kivat ja väritkin sopii kevääseen, mutta nyt siihen maanantain kauhukertomukseen.

Perjantaina huomasin, että Ässällä on jotain ylähampaassa. Ajattelin, että dentax-puruluun palanen on jotenkin jäänyt kiinni hampaaseen.
Niinkuin arvata saattaa, niin eihän herra sitä antanut rauhassa katsoa.
Soitin maanantaina lääkäriin ajan ja saatiin aika 10:30. 
Siellä sama homma lääkäri arveli myös, että se on puruluun palanen, mutta päätti nukuttaa kun ei katsomisesta tullut mitään.
Ei Ässä murissut tai muuta, mutta heilutti niin paljon päätään, ettei selvää kuvaa saatu mikä vaivaa.
Ässä sai unipiikin ja lääkäri alkoi tutkia. Olikin jotain aivan muuta: hammaskiveä ja katkennut hammas.
Nyt kun päästiin kunnolla katsomaan niin huomattiin, että hampaan yläpuolella oleva ien on puolikas golf-pallo. Mutta ien oli koko pallukan päällä. Lääkäri päätti poistaa hampaan. Laittoi puuduketta, mutta ien oli niin kova, että neula ei uponnut siihen. Leikkasi ikenen auki ja totesi, ettei tämä ole normaalia, että kyseessä on ilmeisesti kasvain. Hän ei voi sitä leikata ja jos se on suukasvain joka on mahdollista, koska Ässä on "jo" 10vee. Niin leikkaus ei kannatakaan, mutta pitäisi ottaa röngtenit ja päättää jatkot. 
Viisain ratkaisu noin vanhalle koiralle olisi ikiuni.
Yritti moneen kertaan vetää hammasta, mutta se ei ihahtanutkaan.
Sanoi, että soita äkkiä lähimpään erikoistuneeseen pieneläinklinikaan.
Soitin, lääkäri selitti hätätilanteen ja sieltä ohjattiin toisaalle.
Soitin ison pitäjän eläinlääkäriklinikalle ja meitä käskettiin lähtemään ajamaan heti heille ja Ässä pitää pitää nukutuksessa. Olihan ien leikattu kokonaan auki jne. ja jos asiat ovat on huonosti, niin ei koiraa kannata herättää ennen viimeistä piikkiä.
Ajoin koko matkan 110-130km/h lääkäriä kohti ja itkettiin jopa Nikon kanssa, että nyt pitää Ässäkin lopettaa.

Päästiin perille ja siellä palvelu oli luksusta. Hoitajat juoksi ovelle vastaan kuin tv:n Teho-osastosarjassa. Lääkäri juoksi myös.
Kannoimme Ässä muovisella kantopressulla suoraan lääkärin pöydälle ja hoitaja huuteli  "Hätätapaus Ässä saapuu!!!"
Niko jäi odottamaan oven taa ja näin kuinka Nikon jalat ja kädet tärisivät. 
Seuraavassa hetkessä minä meinasin pudota polvilleni.
Lääkäri tutki ja sanoi, ettei tämä mikään kasvain ole, vaan ien on laskeutunut  (kuulema normaalia ihmisille ja koirille iän myötä) ja tulehtunut katkenneen hampaan päälle, jonka juuret vastaavat kahta hammasta.

Voitte uskoa miten sillä hetkellä olisin voinut loikata sen eläinlääkärin kaulaan!!!
Aukoi ientä lisää ja antoi kipupiikin. Sanoi, ettei voi poistaa hammasta tällä kertaa koska, Ässä on ollut nukutuksessa jo parisen tuntia ja ei kestä toista nukutusta, kun on kuitenkin vanhahko koira.
On parempi että annetaan kipulääkkeet ja antibioottikuuri ja leikataan hammas ensi viikolla pois.
Minusta tuntui todella hienolta, kun lääkäri sanoi, että viedään koira autoon. Ajattelin, että kannetaan sillä pressulla, niin lääkäri sanoi, ettei hänen potilaat lähde pressun sisällä, vaan hän kantaa.
Niin tämä mahtava lääkäri kantoi Ässän autoon ja oli vielä sanonut,että "Moikka Ässä. Tavataan ensi viikolla!
 Niinpä sitten varattiin aika ensi tiistaille. Minä vien Ässän päivällä ja Make hakee töistä tultua pois.
Uskomatonta. Hauskinta tässä on kuitenkin se, että eka hammaslääkäri laittoi laskun 50e (pelkkä nukutus ja kasvaimen epäily) ja tämä klinikka otti 31e, ja tähän hintaan saatiin diagnoosi, resepti, kipupiikki ja mahtavaa palvelua.
Ensi kerran lasku on suurempi kuulema n.250e, koska leikkaus on kuitenkin vaativa, mutta olen sen valmis maksamaan ilomielin, kun saan pitää tuon Ässykän meidän ilona.

Soitin väliaika tietoja Makelle kokoajan.
Kun soitin, että lähdetään ambulanssi vauhtia kaupunkiin, että voi olla että joudutaan lopettamaan, niin Make HUUSI: Eiii perkele...
Make ja Ässä on ihan oma tiimi. Ässä tulee joka ilta Maken eteen, kun Make tulee töistä.
Make juttelee, että mitä minun poika on tehnyt päivällä ja antaa aina jotain herkkupalaa...
Joskus Niko sanoi leikillään, että "isä kyselee enemmän koiralta kuulumisia kuin häneltä..."
:D
Tässä kuva Makesta ja Ässästä joulunaikaan.
Minusta tuo niitten katsekontakti on sellainen "ihmisen paras ystävä"-katse.
 
 
Ässä on kyllä kaikille hyvin rakas.
Mikä parasta Ässä ottaa lääkkeet hyvin ja järkyttävä haju suusta on hävinnyt.
Olen hyvin onnellinen tuosta meidän seropi-ukkelista.
Joka on tuhatmiljoona kertaa arvokkaampi kuin mikään muoto tai käyttövalio näyttelykoira! (meille)

 
 
 

 

18 kommenttia:

Kirsi H kirjoitti...

No huh, onneksi löytyi osaavampi lääkäri ja rakas Ässä selviää. Kannatta näköjää kysyä aina toinen mielipide!
Ihan tuli tippa linssiin tätä lukiessa.

Tuula kirjoitti...

Onneksi selvisitte kuitenkin säikähdyksellä!

Sanna kirjoitti...

Hui miten pelottava kokemus! Onneksi selvisitte kaikki - myös ajomatkasta.

Kyllähän se lähtö kaikille tulee jossain vaiheessa, mutta hienoa, että Ässä sai vielä lisäaikaa. Toivottavasti leikkauskin menee hyvin.

Maca kirjoitti...

Jopas oli kokemus! Vaihdetaan vain, minulla on erikseen laitettuna joitakin vapaita kortteja ja sitten tunnisteissa vapaat atc-kortit paljonkin. Valitse sopivat.

Murphy kirjoitti...

Juttu oli kuin jännitysnäytelmästä, onneksi mennee kuitenkin parhain päin.

Joskus olen ajatellut miten suussa olevat leikkaukset oikein paranevat kun ympäristö on kuitenkin jotain ihan muuta kuin haavojen ymäristöltä odotetaan.

Itseltäkin leikattiin viisaudenhammas.

Riitta Sinikka kirjoitti...

♥ huh, kaikkea sitä voi olla ja tapahtua. Hyvää jatkoa sinne!

Anneli kirjoitti...

Kauniit verhot... kyllä silloin on mukavampi siivota, kun saa jotain uutta kotiin :)

Anne-Mari kirjoitti...

Ompas teillä ollut tosiaan jännittävät ja kauhuntäyttämät hetket. Voin hyvin kuvitella sen tuskan, mikä on odottaessa ollut. Kaikki se järkytys ja suru - onneksi teillä oli kuitenkin tällä kertaa onni mukana ja saatte jatkaa yhteisiä päiviä, toivottavasti niitä on vielä rutkasti edessäpäin!

tuija kirjoitti...

Voi kun päättyi onnellisesti ! Ihana asia kun saatte vielä pitää koissulin. KYllä se onkin viisaan näköinen. Mä tiedän sun tuntees, meidän koira piti lopettaa viime kesänä, halvaantui takapää (oli 11 v,)Oli se niiiin surullista, mutta saimme ihanan koiran tilalle, pienen pienen Rufuksen. Olet varmasti lukenut blogistani juttua.

Kirsi74 kirjoitti...

Onneksi ei ollut pahempaa, voimia ja halauksia teille <3

Kaisa kirjoitti...

Voi kamala miten jännittävä tarina, mutta onneksi onnellinen loppu!!

enkulin käsityöt kirjoitti...

Pirtsakat verhot.

Ihanpa tuli melkein itku tuosta jännitystarinasta. Onneksi loppu on onnellinen. Ja kun kuuri puree, niin hampaanpoistokin onnistuu varmasti.

Kutookutoo kirjoitti...

Hyvät on oltavat Ässällä kun noin rakastavassa perheessä saa olla. Kiva myös huomata että eläinlääkärit ovat noin huolehtivia potilaansa puolesta. Tsemppiä tulevaan leikkaukseen.

Sirutuuli kirjoitti...

Onneksi kaikki päättyi hyvin. Uskomattomat lääkäritkin, etteivät laskuttaneet tuon enempää. Jotkut on niin ahneita, että laskuttavat viimeisen päälle...

enkulin käsityöt kirjoitti...

Kiitos ihanista korteistasi ja kivasta vaihdosta.

Marduska kirjoitti...

Voi kuinka liikuttavaa tuo Ässän lääkärireissu ja keskinäinen kiintymys. Välittyi vahvasti, että on teille rakas kaveri.

Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Voi hurja! Onneksi asiat päättyivät hyvin. ♥ Todellakin oikeassa ammattissaan tuo eläinlääkäri. :) Ja onnekas Ässä, siellä teidän hyvässä huolenpidossa. :)

aimarii kirjoitti...

Kerroit Ässän tarinaa niin mukanaansa tempaavasti, että huomasin jännittäväni, miten Ässälle käy.
Hyvälle mallille asiat kääntyivät ja uskotaan ensi viikon sairaalareissunkin olevan hyvä.

p.s Nytpä vasta hoksasin löytää blogisi. Olenkohan oikeassa, kun arvelen meidän blogitelleen joskus ennemminkin, joskus Salainen KirjaKahvila - aikoihin?