tiistai 14. toukokuuta 2013

Masentava toukokuu

Otsikko kuvaa kyllä koko toukokuuta. Ilmat ovat olleet aivan kamalia. Kokoajan harmaata, sateista ja ukkosta. Juu-u. 
Meillä on miltei joka päivä kuulunut ukkosen jyrinää viime viikon aikana.
 Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli kunnon ukkonen. 
En ole laittanut ulos yhtään kukkaa tai muutakaan. En huvita, kun aina sataa.
Isän haudalle veimme viime viikolla orvokkeja, keskiviikko iltana. Oli peräti aurinkoinen ilta.
Tuntuu uskomattomalta miten isän haudalla käynti on jo helpompaa, mutta silti ikävä kouraisee joka kerta kovasti.
Minulla oli kamala selkäkipu ja en voinut istuttaa kukkia. Make teki istutukset ja ehdin pohtia siinä kaikkea. Pahinta mitä huomaisin oli se etten muista enää isän ääntä. Muistan hänen juttunsa, tuoksunsa, sanonnat, mutta ääni on hävinnyt.
Ilmeet ja eleet tulevat aina kuin salaman isku muistiin, kun juttelen esim. setäni kanssa. Äänessäkin on jotain tuttua, mutta kuitenkin sedän ääni on vieras.
Sen olen kuitenkin oppinut, että suru muuttuu, ohenee ikäväksi ja kaipaukseksi.
Kauniit muistot kantavat ikävänkin hetkellä.
 
Ellin kannalta tämä kuukausi on ollut yhtä myllerrystä.
Suuri ilo esiintymisestä äitienpäivä konsertissa.
 
 
Elli on esiintyjä, laulaa hyvin. Uskaltaa ottaa lavan haltuun. Toisin kuin minä tuon ikäisenä.

Lisäksi suurta iloa ja helpotusta tuovat uudet tukikengät. Saimme maksusitoumuksen kaksiin kenkiin (jokasään kengät ja sandaalit) sekä uudet pohjalliset. Lenkkareita emme saaneet ja siitä onkin sitten ollut itkua ja huolta.
Ostimme Ellille tukevat lenkkarit, koska vielä ei ole saatu jokasään kenkiä. Ne tulevat vasta ensi viikolla ja sandaali säätä ei ole vielä ollut.
Eihän ne lenkkarit tuota muuta kuin tuskaa. Ei voi kävellä niillä ilman kauheita kipuja iltaisin.
Tänään on poissa koulusta kipujen takia.
Eilisillan laitoimme kylmä-geeliä ja tukisidettä jalkoihin lisäksi piti ottaa särkytablettia. Veneluu alkaa heti painua ulos, kun kävelee normaalikengillä.
Tämä päivä on laitettu Voltaren-geeliä, se auttaa hiukan kipuihin.
On kauheaa nähdä, kun oma lapsi kärsii. Kärsii niin kovasti että itkee kun kävelee.
Tiedän itse miten kauheaa voi olla kun niveliin koskee ja en sitä kipua lapselleni haluaisi.
 
Toinen onnen asia Ellille on ollut kolmipyörä jonka saa lainaan ison sairaalan apuväline-osastolta.
Se tunne, että pääsee ajamaan toisten kanssa polkupyörällä.
Se ilo loppui eilen. 
Elli oli kertonut "kaverilleen" pyörästä. Siitä oli saatu porukalla kunnon naurut, kun Elli haluaa vauva-pyörän.
Elli ei halua mennä pyörällä enää kouluun.
No ei ehkä ehdikään, koska äsken soitti apuväline-osaston täti, että se pyörä mikä piti tulla Ellille onkin liian pieni. Elli saa uuden pyörän ja se tulee parin viikon sisällä.
Kirjoitin kiusaamisesta kuitenkin jo opettajalle. Ehtipä ajaa pyörällä tai ei.
Aion taistella kiusaamista vastaan ja aion taistella Ellille kaiken sen avun mistä minä jäin ilman lapsena, vaikka niveleni ovat huonot.

En syytä asiasta ketään, en äitiäni tai lääkäreitä. Minun tilanne on mennyt niinkuin on mennyt. Mutta Ellin elämä ei mene niinkuin minun elämäni on mennyt.

MM-lätkän ansiosta on meille on syntynyt uusi kiikunmatto. Virkaten uusista kuteista.
 

Tuli minusta oikein kiva. Tänään aloitan toisen maton teon. 
Tänään Latvia-Suomi peli, jee!

Loppukevennys.



9 kommenttia:

Kirsi74 kirjoitti...

Voi ei :( Kyllä lapset osaa olla julmia toiselle :( Tsemppiä kuitenkin ja monta halausta.

Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Riina Itkonen kirjoitti...

Hei, laitoin sinulle sähköpostia kierrätetään blogisi sähköpostiosoitteeseesi. Tahtoisin tuon blogin salasanan, jotta pääsen mukaan vaihtamaan tavaroita :).

suvi kirjoitti...

Voi että tuntuu tosi kurjalta tuo Ellin kivut ym <3 voimia ja tsemppiä koko porukalle <3

Sanna kirjoitti...

Voi kamala, onko Ellin tilanne noin huono?! Hyvä sentään, että sillä on topakka äiti pitämässä puolia!

Sinisen sohvan emäntä kirjoitti...

Pyydä apua Ellin asiassa kouluterveydestä, opettajilta jne. Asiantuntija voisi tulla kouluun kertomaan Ellin tilanteesta ja saada kavertikin tukemaan Elliä. Siunausta koko perheelle!

Kaisa kirjoitti...

Kerro Ellille lämpöisiä terveisiä toiselta "vauvapyöräilijältä". Tärkeintä on se, että pääsee itsenäisesti ja reippaasti liikkeelle, ja jos joku on niin tynnyrissä kasvanut ettei ennen ole "isoa kolmipyörää" nähnyt, niin sehän kertoo vain hänen tyhmyydestään! Hali!

Phedra kirjoitti...

Tervetuloa osallistumaan astakiin!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kun pistit opettajalle viestiä. Lapset ovat julmia, kiukuttaa niin kovasti koulukiusaaminen!