maanantai 19. elokuuta 2013

Näkymätön Eliina ja näkemätön Tanja...

Koulu alkoi kuten pelkäsin.
Elli joutui taas olemaan yksin, olemaan näkymätön. 
Jalkapalloon ei viitsi edes yrittää mukaan, koska joukkueille tulee vain riitaa kumpi joukkue joutuu ottamaan Ellin. 
Elli on pieni, heiveröinen ja huonojalkainen. Ei sellaista oteta joukkueeseen.
Elli on yksin. On näkymätön, jota kukaan ei huomaa.
Itkien tuli ekana päivänä kotiin.
Purkauduin asiasta facessa ja eräs Ellin kaverin äiti otti yhteyttä. Laittoi sanaa eteenpäin ja lauantaina Elli vietti mukavan päivän koululla parin kaverinsa kanssa.
Tyttö oli yhtä suurta hymyä.
Mutta enhän tiedä miten asia on tänään...


Sydän syrjällään saa aina odottaa miten päivä on mennyt.

Perjantaina käytiin optikolla. Elli valitti, ettei näe kunnolla ja olikin jo reilu vuosi viime tarkastuksesta.
Näkö oli muuttunut huimasti. Huonompaan suuntaan. Sai siis uudet linssit ja kehykset.
Osti mustat Hello Kitty-kehykset. Tosi kivat. 
Vaikkakin hintaa tuli linssien kanssa 239e.

Silmälaseissa, vaatteissa , repuissa tms. asioista en tingi ikinä. Saavat molemmat ostaa ne jotka on mieleen, mutta esim. puhelin saa kelvata perusmalli.
Minun mielestä esim. Ellin ikäinen ei juuri edes tarvitse koko puhelinta.
Toki kuuluu nykyaikaan, että lapset pitää tavoittaa. 
Miten elettiinkään ennen?!?
Meillä kyllä silti toimii tiukka kotiin tuloaika, ei soitella perään vaan aika annetaan ennen lähtöä ja siihen on kotiin tultava. 

Hyppäsin asiasta toiseen...

Varasin samalla itselleni ajan optikolle, koska koko kesän ajan minulla on oikea silmä "pomppinut".
Ei ole elohiirtä vaan silmä liikkuu poikittaissuunnassa. Ensin ajattelin johtuvan korkeasta INR-arvosta. Nyt arvot on OK ja silti silmä pomppii ja on kamala päänsärky.
Optikko tarkasti näköä ja lopetti yhtääkkiä ja käski hakeutua pikaisesti silmälääkäriin.
Reunoilta en saa mitään selvää oikealla silmällä.
Kaikki ympyrä yms. kuviot meni päällekkäin.
Optikon mukaan oikeassa silmässä on jotain pahasti vialla, vasen silmä petraa niin paljon, että näen jotenkuten normaalisti.

Varasin jo yksityiseltä ajan, mutta sain sen vasta 12.9.
Tänään soitin tk:n ja sain ajan jo huomiseksi. Toivotaan, että pääsen nopeasti eteenpäin sillä tämä päänsärky on jotain aivan kamalaa.

Viikonlopun aikana käytiin sienessä, ilman saalista tultiin kotiin. Harmillista, mutta tyhjiä olivat meidän sienipaikat.
 Muuten viikonloppu meni sateessa.
 Jokainen sai touhuta omiaan. 
Kerrankin minä sain astua valmiiseen ruokapöytään.


7 kommenttia:

suvi kirjoitti...

halauksia sulle,ja ellille <3 mulla tuli ihan kyyneleet silmiin,olette molemmat mielessäni päivittäin:)
toivottavasti ei silmästä mitään vakavaa löydy...

Sanna kirjoitti...

Samanlaista ongelmaa oli aikanaan kirkonkylän koululla eräällä ekaluokkalaisella pojalla; sen äiti otti ja soitteli kaikki koululaisten vanhemmat läpi (no ei varmaan ihan kaikkia, mutta pieni kyläkouluhan se oli) ja me juteltiin lapsiemme kanssa kotona ja homma hoitui sillä. Ei ne lapset omien kavereidensa kanssa pyöriessä tuu aatelleeksi toisia.

Mutta pelottavan kuuloinen se silmäjuttu... kun eikös sulla ollu se kasvain pikkuaivoissa, vai muistanko mie väärin? Silmän ataksialla voi olla yhteyttä siihen, jos se on samalla puolella. Toivottavasti se kuitenkin osoittautuu vaarattomaksi! Soisin sun jo saavan olla rauhassa noilta vaivoilta!

Tanja kirjoitti...

Suvi: Ajatuksissa olette tekin.. <3
Sanna: Juu, minulla on kasvain aivolisäkkeessä joka on tähän asti ollut kasvamaton. Kuvattu viimeksi 5v sitten. Pelottavinta, että vasemman silmän mustuainen ei reagoi samallalailla kuin vasen. :(

Anonyymi kirjoitti...

Sydän särkyy :´( Sydämestäni toivon teille iloa, valoa ja hyviä asioita! -Liisu

Hanna kirjoitti...

Täältä parasta toivon teille, että Ellillä alkaa koulu luistaa mukavasti ja löytyy kavereita, ja ettei silmässäsi mitään vakavaa..! ♥

Tuula kirjoitti...

Kurjaa. Peukutan, että Ellillä asiat selviäisi ja olisi kivoja koulupäiviä.
Samoin toivon, että silmäongelma olisi jokin pieni juttu.

Marduska kirjoitti...

Kurjaa, kun lapsi jää ilman ystäviä, varmaan yksi äidin pahimmista peloista on teille totta. Mutta toimit oikein, kun nostit asiasta "haloon" ja hienoa kuulla, että sillä oli vaikutusta. Toivottavasti jatkossa hän pääsee mukaan peleihin ja hänellä olisi ystäviä. Ja riittää, kun olisi edes se yksi hyvä ystävä, vaikka helppoa se ei ole. Tytöt ovat taipuvaisia pitämään yhtä hyvää bestistä ja kaksikot on niin vakiintuneita, että syntyy skismaa. Voi kun osaisivatkin olla porukassa. Omaa tyttöäni, joka on samanikäinen, hyljeksittiin ja loukattiin tyttökolmikossa, kunnes tilanne rauhoittui.
Toivottavasti näköongelmasi syy selviää ja saat siihen pian hyvää hoitoa.