maanantai 30. syyskuuta 2013

Pää pyörällä...

Viime viikko oli haipakka viikko. 
Eliinalle tuli paljon lähetyksiä, minulla oli lääkärikäynti ja käsityöpiiri.
Eliinan korttitempaus sai suurta huomiota.


Hienoa, eikös?








 

maanantai 23. syyskuuta 2013

Syksyisen sateinen maanantai...



Ulkona sataa vettä, niinkuin syksyllä pitääkin.
Eilen piti ensi kertaa lämmittää leivinuunia, vain sen verran että roskia poltettiin. Tänään ajattelin myös hiukan lämmittää, niin se talvi alkaa pikku hiljaa tulla.

Viikonloppuna leivoin taas! Ei se kyllä ole ollenkaan hankalaa, kun on helppoja reseptejä. tykkään  simppeleistä ohjeista ja perusjutuista.
Viikonlopun aikana meni kaksi paholaisen kakkua.



Kampanisuja tein toisen kerran eläissäni. Tein ihan kamman muotoisiksi, mutta seuraavan kerran teen muffinivuokiin, niin on helpompi ottaa miesten töihinkin mukaan.
Mutta makoisia olivat molemmat!

Perjantaina tunnelmoitiin kynttilän valossa. Ihana hetki, kun paholaisen kakku tuoksui uunissa ja pöydällä paloi ihanat kynttilät.


Lauantaina oli taas Ellillä valtavat nivelkivut. Venytteli lihaksia ja koetti jumpata, että alkaisi kivut hellittää.

Heti, kun Elli alkoi jumpata, niin hän sai kaverin.



Ässä meni aina kyljelleen Ellin viereen

Niinpä taisi Ellin jumppatuokio olla enemmän koiran hieronta hetki, kuin mitään muuta!


Huomenna minulla on edes silmäpoli, odotan kovasti sinne menoa.
Saas nähdä mitä sanovat.

Loppuun kuva, "sopu sijaa antaa..."



perjantai 20. syyskuuta 2013

Viikkoraportti...

Tämä viikko on ollut ylä-ja alamäkeä.
Iloa, helpotuksen huokauksia, mutta myös suurta ketutusta.
Lauantaina leivottiin Ellin kanssa keksejä ja pullaa.
Keksit on Ellin itse tekemiä.

Nams! Hyviä olivat!!

Sunnuntaina kirjoitin iiiison kasan kortteja.



Tiistaina leivottiin niin ikään myös.
Muffineita.


Meidän Kokki Kuonola tuntui ainakin tuoksusta pitävän ja heti oli koiranpentu ilme naamalla kerjäämässä.


Aivan liian usein (joka kerta) kerjääminen menee läpi.
Make on tottuttanut siihen, että saa aina Maken lautaselta pienen annoksen ruokaa mitä mekin syömme. Kas kummaa silloin kelpaa makaronilaatikko, joka muuten jää aina kuppiin koskematta.
Tiistaina alkoi myös vastoinkäymiset.
Ensiksi hajosi minun yleiskone. Sitten minun autosta kalahti ilmeisesti moottori.



Positiivista kuitenkin tiistaissa oli, että sain lääkäriajan neurolle keskiviikko illaksi.
  Neurologi tuli siihen tulokseen, ettei kasvaimeni ole alkanut levitä. Hyvä!
Pikemminkin kyse on siitä, että ilmeisesti aivoverisuonessa, joka kulkee juuri pupillihermon kohdalla on tukos/pullistuma (pieni).
Hän päätti lähettää minut aivojen verisuonikuvaukseen.
Tämä pullistuma olisi hyvinkin mahdollinen koska olen syönyt Marevania jo 12v ja se ei oikein ikinä ole pysynyt kaukaa hoitotasolla.
Lisäksi sain lääkkeen, jota syön seuraavat 3kk, sen pitäisi auttaa päänsärkyyn ja helpottaa suonien toimintaa kasvoissa ja aivoissa.

En osaa sanoa onko tuo helpotus vai ei. Kai on.
Neurologi oli myös sen kannalla, että minulle jouduttaneen tekemään silmäleikkaus.

Jotenkin kummasti keskiviikon lääkärireissu laittoi pään niin pyörälle, etten hokanut edes ilmoittaa terapiaan etten saavu paikalle. Tajusin vasta iltapäivällä, että on torstai.
Ensi viikolla sinne pitänee mennä taksilla.

Torstai-ilta oli se SUURI ilta, alkoi käsityöpiiri.
Kaikki meni kuten oli pelännyt. 
Jäin täysin ulkopuoliseksi, onneksi Elli oli mukana.
 Siellä oli kylän "touhu-naiset", jotka ovat omaa pientä piiriään. 
Isontalon Emäntä A, Taiteilija H, Kaikessa mukana-K, Inhimillinen M ja uusitulokas P.
He neuloivat sukkia ja minä aloin tehdä poppanaa. 
Ohjaaja kysyi mikä kutakin kiinnostaa, nämä mummot eivät suostuneet tekemään muutakuin sukkia. 
Minä olisin halunnut (ja sanoin myös ääneen) tehdä vetoketju-kukkia ja huovuttaa. 
Ohjaaja kysyi tahdonko tehdä maton, sanoin ettei ole välttämätön, mutta jos kukaan muu ei tee, niin tekisin mielelläni, niin jo tämä Taiteilija H, alkoi sanoa, että hän haluaa tehdä MATON!
Yksi ainoa Inhimillinen M (puolituttu) jutteli minulle kuin vertaiselleen ja auttoikin. 
Koetin kyllä ottaa keskusteluun osaa, mutta jos aukaisin suuni, niin sain osakseni katseita, että "älä osallistu, tää on meidän piiri ja meidän jutut..."
Menen sinne ja olen vaikka hiljaa, mutta haluan tehdä pari poppanaa valmiiksi.
Toinen tulee eteiseen ja toisen teen keittiöön. Mallikin on jo mielessä valmiina!

Silmäpolille pääsen jo ensi tiistaina-jee!
Ehkäpä sitten alkaa asiat oikein kunnolla selvitä.

En mieti sitä nyt. 
Nautin tästä perjantaista. Kynttilät odottavat pöydällä sytyttämistä.
Vielä pitää tehdä ruoka ja käydä kaupassa. 
Sitten saan paneutua omiin asioihin.
Huomenna teen kampanisuja ja paholaisen kakkua, kun niitä ei tarvitse vaivata kovasti.

torstai 19. syyskuuta 2013

Tule tekemään leivonta-ohje vihkosta minulle!


Olen päättänyt alkaa leipomaan meidän perheeseen kaiken mahdollisen, koska se on halvempaa ja minulla on aikaa.
Laskin, että meillä menee kamalasti rahaa joka viikko pullaan.
Aina pitää olla kahvilla jotain. 
Munkkeja 10kpl menee yhdessä illassa ja se on 6,50e, seuraavana iltana on Voisilmä-pullavapitko, joka katoaa saman tien hintaa 2,90e. Seuraavana päivä Pullavan mansikka pitko 3,50e...
Siihen päälle vielä neljän päivän pullat ja keksit.
Siis JÄRJETÖN SUMMA VIIKKOON! 
Joku voi sanoa, että älä osta, mutta en halua Make pololta viedä sen kahvipullaa.
Haluaisin kasata kasan simppeleitä, suolaisia, makeita, helppoja, nopeahkoja, edullisia, maittavia, perinteisiä leivonta-ohjeita pikkuleivistä kahvikakuista torttuihin ja pullapitkoihin yksiin ja samoihin kansiin.

Tähän vihkoseen haluan kuitenkin sinun apua! 
Kirjoita minulle lempiohjeesi  (mieluiten monta) A5- arkille (A4-arkin puolikas), koristele se (ei korkeita koristeita) ja lähetä minulle.

Kasaan niistä vihkosen, jonka laminoin, että voin käyttää sitä huoletta kun leivon.

Joku voi sanoa, että tulosta netistä, mutta en halua sellaista. Haluan juuri sinun ohjeesi, sinun itsesi tyylillä koristeltuna!


 
Laita viestiä annitanninelamaa @ gmail . com (välit pois)
 niin saat osoitteeni jos sinulla ei sitä vielä ole.



maanantai 16. syyskuuta 2013

Surisisitko sinä jos minä kuolisin?

Mittee surisemista siinä olis?
Vanha vitsi, mutta siinä on myös mitallin toinen puoli minulle.

Olen tässä muutamana iltana miettinyt kovasti minun ystävyyssuhteita ja varsinkin ns.liveystäviä (näihin ei huomioida sukulaisia).

 Sukulaisista minulla on kaverina veljen vaimo, mutta ei olla joka kk edes tekemisissä, vaikka meillä on välimatkaa vain 12km. Tätini kanssa soittelen usein.

Jos minulta kysytään milloin viimeksi olen käynyt kaverin/ystävän luona kylässä, niin vastaus on ehkä 4-5v sitten.
 Tosin en käy sukulaisissakaan kylässä.

Milloin joku ystävä/kaveri on käynyt meillä? Niin 3-4vuotta sitten.

Milloin viimeksi olen soittanut liveystävälle? En edes muista.
Jojo sinua ei nyt lasketa, kun ei olla livenä nähty ikinä... 

 Miten usein tekstaat liveystävälle/kaverille? Ehkä 1x 3kuukaudessa.

Miksi?
Koen etten ole kenenkään liveystävä.
Koen etten ole kenellekään tärkeä.

Eilen illalla pohdin, että jos minä kuolisin. Niin ei sinne minun kavereita tulisi kuin kaksi. Heitäkään en ole nähnyt nyt vuosiin.

Minun ainoa sosiaalinen elämä on täällä blogistaniassa ja facessa.
Ei ole mitään muuta.

Makella on. Hänellä käy yksi kaveri kylässä ja radioamatöörikavereita on liuta. Samoin työkavereita. En ole Makelle kateellinen.

Ilmoittauduin kansalaisopiston käsityöpiiriin ja se alkaisi torstaina.
Aluksi olin innoissani. 
Nyt on alkanut pelottaa. 
Mitä muut ajattelee siellä, kun minä menen sinne? 
Jos siellä onkin inhottavia ihmisiä? Koen olevani outo.

Onni asiassa on, että Elli haluaa lähteä mukaan ja nähdä miten poppanoita ja mattoja tehdään, etten jää yksin.
Minulla ei ole taustalla mitään koulukiusausta tms.
Minulla on aina ennen ollut kavereita, mutta kaikki sosiaalisuus on loppunut vuoden 2000 paikkeilla.

Tuon outouden olen mieltänyt lapsuuteen ja äidin sanoihin. 
Olin outo lapsi.
Leikkelin lehdistä kuvia, keräsin postikortteja, minulla oli tarve kirjoittaa satuja ja elää mielikuvitus kavereitten kanssa.

Olin aina äidille OUTO... ja olen vieläkin.

Se outo soi vieläkin päässä, niin kovasti, että tiedän ja koen olevani OUTO.

Olenko yksinäinen? En ehkä. Onhan minulla tekemistä...

Mutta en kiellä etteikö olisi mukava joskus istua kahvikupin ääressä ja puhua puuta heinää...

Mutta onneksi minulla on kirjeystäviä!


lauantai 14. syyskuuta 2013

Syksyisen lauantain eloa...

Ulkona on ihana syksyinen päivä, ihanan viileää, mutta aurinko silti paistaa pilven takaa.
Aamu meillä alkoi puukuorman tulolla.
 Siinä on talven polttopuut.


Aamulla ripsi vettä, että piti halot ensiksi peittää. Onneksi sade oli vain pienen pieni kuuro.
 
 
Nyt miehet (Niko ja Make) on niitä pätkimässä ja laittamassa liiteriin. Tuo kasa riittää ensi syksyyn asti.
Moni aina ihmettelee miten meillä menee vain 10 mottia halkoja, vaikka ei ole talossa yhden yhtä sähköpatteria. Tai siis on, mutta sitä käytetään vain äärinmäisissä oloissa yli 20 asteen pakkasilla eteisessä, koska meillä on vanhat ovet jotka vetää.
Sitten joskus ei tarvita sitäkään, kun saadaan uusituksi ulko-ovet... Silloin kun tehdään iso terassi, otetaan olohuoneesta hirsiseinät näkyviin ja keittiöön tulee mittatilaus keittiö, silloin kuin olohuoneen takka puretaan..silloin kuin...
*Haaveita*
Aina, kun talvet puut tulee pihaan olen onnellinen, että meillä on näin pieni ja tiivis mökki. Lämmin pysyy sisällä, vaikka ovista vetää ja vanhoista ikkunoistakin.

Eilen oli oikea energia päivä ja ihan siitä syystä, että nukuin edellisen yön hyvin. 
Leivoin pitkästä aikaa mokkapaloja!
Jotka katosivat heti parempiin suihin. 
Tänään teen toisen satsin ja huomenna leivon pullaa!
 
 
Siivosin meille syksyn kotiin, kynttilät pöytään. Punaiset ledivalot kristallivaasiin ja ikkunaan ihana punainen ledipallo.
Kuvia laitan niistä myöhemmin.
Eilen tein myös ihanan pienen tuunauksen vessaan.
Ostin jo ajat sitten vinyylisiä retrokukkia.
Ostin ne juuri vessaan...
Laattoihin 



ja vessan oveen. 


Tykkään! 
Yksittäinen kukka on 8cm halkaisijaltaan!



Make ei huomannut mitään ennenkuin sanoin, että tajusitko vessassa mitään uutta!
Miten miehet voi olla niin sokeita?

Minulla on noita muutamia vaihtoja ja kalentereita tarjolla, joten laitan tähän vielä kerran tarjolle ne. 

Eliinan kalenterista puuttuu päivä 22.12. Kuka haluais tehdä sen???

Minun ATC-joulukalenterista puuttuu päivät
7.12
12.12
13.12
14.12
20.12
Kuka tulis mukaan?

Syksyiseen kierrätysvaihtoon mahtuu vielä mukaan, ilmoitus löytyy alta!

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Tervetuloa tekemään ATC-joulukalenteria minulle!



Mietiskelin kovasti, että tahdon itselleni joulukalenterin.
En tarvitse tavaraa, vaan haluan, että te rakkaat ystävät teette minulle 

ATC-joulukalenterin

Jokainen saa tehdä niin monta korttia kuin tahtoo, kortit suljetaan kuoreen, niin etten näe sitä ennakkoon. Kuoren päälle valitsemasi päivä.
Korttien aiheet saavat olla mitä vain, ei tarvitse olla jouluisia, mutta saa olla.
Joten valitse päivä (t) kommentoi ja laita viesti meiliini
annitanninelamaa @ gmail.com (välit pois)

Laittakaa viidakkorumpu soimaan, että saisin kokonaisen kalenterin itselleni!
Kiitos! Tervetuloa ilahduttamaan minua!

1.TiinaJ
2.Maca
3.Kiki
4.Enkuli
5.Enkuli
6.Riina
7. MerjaHannele
8.Manumiina
9. Anemone
10.Maca
11. Riina
12. Riitta
13.Merja Hannele
14.Riitta
15.TiinaJ
16.Anemone
17.Suttura
18.Manumiina
19.Suttura
20.Riitta
21.Maca
22.Riina
23.Anemone
24.Maca

maanantai 9. syyskuuta 2013

Syksyinen kierrätys-VAIHTO. Tervetuloa mukaan!!!!

Syksyinen Kierrätys-vaihto

Säännöt ovat yksinkertaiset.
Lähetetään parille 15e tavaraa kirpparilta, kotoa tms.

Lähetyksessä saa siis olla tavaraa myös omasta kodistasi. Silloin hinnoittelet tavarasi "kirppishinnoin".
Voi yksi tavara 15e:n hintainen tai monta halvempaa. 
Minusta on mukavaa saada monta ylläriä! Silmänisku 

Hinta on sitova, niin että MINIMI on 15e, mutta jos joku haluaa satsata enempi, niin ok, mutta silloin ei valittaa omasta saamisestaan. 
"Minä laitoin 20e:n edestä ja sain vain 10e:lla."

Jos on käsityö-ihminen, niin voi ostaa kangasta kirpparilta ja siitä tehdä sitten parillensa yllärin.

Kyse EI OLE salaisesta parista, vaan jokainen tietää oman parinsa ja voi "vakoilla" parinsa mieltymyksiä blogista!

Mukaan pääsee myös blogittomat. Mutta silloin on suotavaa vaihdella meilejä.


Ilmoittautuminen alkaa nyt ja kestää aina 30.9.2013 asti. Osoitteet jaan 1.10.

Paketit lähetään VIIMEISTÄÄN  4.11.2013

Aikaa on reilusti juuri siksi ettei tule kiirettä, jos itse tekee ylläriä ja jos ei löydy heti kirpparilta sopivaa ylläriä!

ILMOITTAUDUTAAN KOMMENTTI LOOTAAN JA MEILIIN!!!!

meilini: annitanninelamaa @  gmail. com (välit pois)
Ilmoittautuessa ilmoitat seuraavat tiedot:
OTSIKOKSI KIERRÄTYSKAVERI
nimi:
bloginimi:
osoite:
Blogi os.
Pidän:
En pidä:
Allergiat:
Lapsia:
Iät ja koot, jos haluaa, että voi muistaa myös lapsia:

Mukana:
Tanni, Ulriikka, Riina, Kiki, Suttura, Tanja itse




Joulukalenteri Eliinalle..

Joulu on jo kohta ovella, uskokaa tai älkää!


Nyt pitää alkaa suunnitella Eliinalle joulukalenteria!


Elli pitää tarroista, kiiltokuvista, kynistä, koruista, vihkoista ja namistakin tietenkin. 
Pienikin yllätys on iso, mutta ei mitään PRINSESSA tavaraa!
 Valitse sopiva päivä ja kommentoi ja laita viestiä meiliini
annitanninelamaa @ gmail. com (välit pois) niin annan sinulle
osoitteen.

Jos sinulla on omassa blogissasi joulukalenteri, niin vinkkaa siitä niin lähden mukaan!

1. Tanja itse
2. Riina
3.Teea
4. Nina
5.Minttu
6. Tanja itse
7.Saila
8. Phedra
9. Telihani
10. Aila
11.Teea
12.Minttu
13. Tanja itse
14. Hilu
15.Nina
16. Sirpa
17. Kiki
18. Nina
19.Telihani
20. Suttura
21.Phedra
22. Riitta
23. Riina
24.Tanja


perjantai 6. syyskuuta 2013

Vanhaa virttä...




Päätä särkee... taas... 
Kävin keskiviikkona päivystyksessä, josko olisin päässyt isoon sairaalaan...
NOUP!
Sain Tramal-reseptin ja ymmärtäviä nyökytyksiä tk:n lääkäriltä.
Pyysin ja hän lupasi nopeuttaa minun pääsyä isoon sairaalaan.
Vieläkään ei ole kuulunut mitään.
Facessa olen kirjoittanut muutamaan kertaan päänsärystä...
Jotenkin tuntuu etten saisi kuitenkaan valittaa, siis ei kukaan mitä ole sanonut, mutta siltä minusta tuntuu.
Tuntuu, että turhaan kiusaan ihmisiltä empatiaa.

Terapiassa torstaina A-M kysyi mitä ajattelen kasvaimesta.
Sanoin, etten ajattele sitä, ettei se ole minulle mikään hirviö.
Make on aivan sekaisin, jos soitan sille ja sillä on puhelu menossa.
Soittaa heti "Onko hätä??"
Siis WHAT!?
Eilen aloin illalla miettiä tätä kaikkea.
Kun sain tietää että on todennäköistä, että kasvain on levinnyt ja häiritsee silmänhermoja olin hetken "ulalla", mutta nyt en edes ajattele sitä.
En osaa pelätä. Kasvain on todettu aikanaan hyvänlaatuiseksi, ja on sitä varmasti vieläkin.

Haluan vain, että tämä päänsärky loppuu ja, ettei minun tarvitse kokoajan syödä särkylääkkeitä, kun se heti heijastuu sitten marevaniin ja INR-arvoon.
Moni kysyy, eikö kasvainta voi leikata, eikö sitä ja tätä...
Enhän minä tiedä, kun odotan kokoajan sinne neurolle ja silmäpolille pääsyä.
Edessä voi olla "vain" prismalasit tai silmä leikkaus...
kasvaimen leikkaus...
kyse voi myös olla aivoverenkierto-häiriöstä..
Kunpa tietäisinkin mitä on tulossa.
On kuitenkin muutamia asioita jotka tiedän, olen kuitenkin onnellinen enimmäkseen.


Olen onnellinen, että Nikolla menee koulu hyvin, Eliinan päänsäryt loppui silmälasien myötä.
Olen onnellinen, että ensi viikolla tulee täyteen avioliittoa 14v.

Ilon aihe on myös ollut Ellin tiistaina aloittama terapiaratsastus.

Ekaksi neuvottiin asentoa ja miten käsiä pidetään.


Ratsastettiin hihnassa.

Sitten ihan itse.


Tunnin lopussa Elli oli jo "vanha" tekijä.

Tuntui niin ihanalle, kun toinen on ylpeä itsestään. Minä osasin ratsastaa, hevonen totteli MINUA!
Eilen oli taas pari välituntia ollut yksin, mutta onneksi ei koko päivää. Joten jospa se yksinäisyys alkaisi helpottaa...