lauantai 2. marraskuuta 2013

Pyhäinpäivänä...

Joka vuosi pyhäinpäivä pysäyttää. Silloin tulee miettineeksi kuolleita läheisiä.
Eniten tietenkin isää. Niin rakasta isää.
Isän kuolemasta tulee jouluaaton aattona kuluneeksi "jo" 13vuotta.
Suru on muuttunut ikäväksi ja kaipaukseksi.


 Kaipaan isän halausta ja ääntä. Hullua huumoria. 
Eniten kuitenkin kaipaan isän lausetta: "Kyllä kaikesta yhdessä selvitään..."
Tämän seuraavan kappaleen eräs ystäväni vinkkasi minulle ja sanoi, että ihan isäsi ja sinun laulu.
Kuuntelin ja itkin.
Isä voisi laulaa noin. Aina olin hänen pikku tyttö. Kuopus, jota ei pitänyt ikinä edes tulla.

Vaikka joku voi minut leimata hörhöksi, niin kyllä minä välillä tunnen kuinka isä on vierellä.
Olen kuitenkin osannut mennä omassa elämässä eteenpäin ja hävitin isän rikkinäisen villapaidan polttamalla viime kesänä. 
Se tuoksui isälle, mutta nyt tiedän, ettei isä katoa vaikka vanha villapaita poltetaan.
Tänä vuonna ekaa kertaa laitoin pihalle palamaan hautakynttilän, se on veljelle. Sille kuolleelle iso veljelle, jolla ei ole edes hautakiveä. Eikä hänestä ole edes valokuvaa.
Mutta ajatuksissa hän on silti. *minun toinen isoveli*
Elämä kulkee eteenpäin. Vaikka menettää läheisiään syntyy kuitenkin uusiakin. 
Suuren suuria ilonaiheita antaa nuorin kummityttöni, isötädin muru.
Oli meillä viime lauantaina hetken hoidossa. Taiteiltiin yhdessä.
Hieno taideteos tulikin.
Meillä on hiukan Halloween teemaa tässä pyhäinpäivän seassa.
Eliinasta tuli Halloween-kissa.
Ostettiin myös Halloween namuja.
Meillä ei ole suurempia tekemisiä tälle viikonlopulle. Tehdään yhdessä pitsaa. 
Askartelen, kirjoitan muutaman kirjeen, kudon sukkaa...
Kaikki askareet tuntuu nyt mukavilta, kun näen kunnolla.
Sain eilen uudet linssit ja maailma todella kirkastui.
Sukkien kutominen oli sellaista mututoimintaa. Kaikki tarkantekeminen oli aina päänsärkyä. Nyt näen telkkarin tekstin kauempaakin. Sitä en ole nähnyt aikoihin.
Hiukan opetteluttaa nämä lasit, mutta ei iso ongelmaa kuitenkaan.
Jos herkuttelemme mekin, niin sai Ässäkin herkkujen herkun.
Ison potkaluun. Sen kimpussa mekin hetki.


Leppoisaa pyhäinpäivää!

7 kommenttia:

Eija kirjoitti...

Hyvää ja leppoisaa pyhäinpäivän iltaa sinulle!

Kutookutoo kirjoitti...

Ihana tuo Jessen kappale...

Vaikuttaa siltä että teillä on kiva
halloween tulossa, mikäs sen mukavampaa kuin puuhailu perheen parissa.

Mukavaa pyhäinpäivää!

Sanna kirjoitti...

En uskalla edes kuunnella, itken muutenkin ihan tyhjästä taas. Sun isä näyttää tuossa kuvassa olevan sairaalassta tms., mutta niin nuoren ja virkeän näköinen siinä. Mieki laitoin äidin-kaipaus-postauksen... niin paljon kaikkea ikävää sen kanssa joutui kärsimään, mutta luulenpa, että annoin sen kaiken anteeksi sinä aikana, kun sitä syötin ja silitin ja sen asioita hoidin ennen sen kuolemaa.

Siskot ei tunnu antaneen anteeksi äidilleen, mutta ei ne sen rinnalla sillä tavalla kulkeneetkaan loppuaikoina.

Mulla on muistikuva, että olet kertonut jotain, mutta en muista; mitä tarkoitat sillä, ettei sinua pitänyt tullakaan?

enkulin käsityöt kirjoitti...


Hyvää pyhäinpäivää ja leppoista viikonloppua.

suvi kirjoitti...

<3 muistoissa aina <3

Tanni kirjoitti...

Muistot on meidän onni - oikein ihanaa iltaa sekä viikonlopun jatketta..

Tanja kirjoitti...

Sanna: Niin eli minun isoveli syntyi aiemmin ja synnytyksessä oli komplikaatioita ja äiti meinasi kuolla. Äidille sanottiin ettei enää voi saada lapsia. Niinpä eivät osanneet odottaa minua. Viimein äiti meni lääkäriin, kun epäili että hänellä on joku syöpä. Ja olikin raskaana! Iso syöpä olinkin! :D