Oma valokuva
Kun minä synnyin oli 13.pvä perjantai ja kello näytti tasan 13, samaisena päivänä alkoi poliisilakko Suomessa. Moni ajattelee voi tuota onnetonta: kolmetoista on epäonnen luku, niin ajattelin minäkin ennen. Monta kertaa on elämä lyönyt vasten kasvoja. Monesti olen pudonnut polvilleni, mutta myös yhtä monta kertaa olen noussut ylös ja huomannut, ettei merkitystä ole montako kertaa kaadut, vaan sillä montako kertaa jaksat nousta ylös. Vaikka elämä meitä koettelee, niin jokaisessa päivässä on aina jotain hyvää. Elämäni tärkeimmät kultaiset säännöt ovat: ole toiselle sellainen kuin toivot toisen olevan sinulle sekä Arild Haalandin toteamus, että anteliaisuus on huume, josta ei koidu ikävyyksiä.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Itkua Itellan takia ja iloa kirppikseltä!

Niin se vain on, että päiviin mahtuu isoa iloa ja suunnatonta suuttumusta.
Eilisen päivän suuttumuksen aiheutti Itellan kirje, jossa kerrottiin, että minulle tuleva kirje oli joutunut lajittelukoneen syömäksi.



Eihän siinä mitään, mutta yksi pipo oli myös lähetyksestä hävinnyt.
Itse puhelu Itellaan oli aivan naurettava. Ensiksi Itella-setä oli sitä mieltä etten minä voi tehdä valitusta asiasta, vaan lähettäjän pitää valittaa. No eihän lähettäjä tiedä mitään asiasta, kun hän on ehyenä laittanut kirjeen matkaan. Toinen valitus Itellan-setältä oli se, että miksei ole laitettu pakettina!?! Siis kuka laittaa kolme neulottua pienten lasten pipoa pakettina?!?
Nämä pipot oli pakattu muovipusseihin + talouspaperiin ja viety postin sisälle.
Sitten setä penäsi miten MINÄ voin tietää mitä lähetyksessä on!?
Viimeinen verenpainetta nostava kommentti oli se, että jos pipo löytyy, niin se lähetetään lähettäjälle, ei siis minulle. Joten lähettäjä maksaa UUDELLEEN postimaksut minulle.
Kyllä Itella palvelee!
Mutta onneksi tuo oli ainoa kiukutuksen aihe, muuten huomenna mahtui paljon iloa, isoa iloa!
Ellin kolmipyörä saapui. Hain myös uuden pyöräilykypärän valmiiksi odottamaan pyöräilijää.


Aluksi Elli ei uskaltanut ajaa ollenkaan, minun piti pitää tangosta kiinni kokoajan. Muutaman kerran pihatietä ajettiin yhdessä ja sitten...


Neiti viiletti jo yksin! Eihän se vielä ole täyttä vauhdin hurmaa, mutta kyllä ne jalat varmaan pikkuhiljaa vahvistuu. Oli koko illan niin onnellinen. Aamulla piti tarkistaa, että onhan pyörässä jarru päällä, ettei pyörä karkaa nurmikolle.Tänään ajattelin, että käydään ajamassa rannassa asti. 
Tuo oli eilisen huippu-ilo, mutta myös kirppiskierros oli todella antoisa.
Mahtavia löytöjä tein omasta mielestäni.

Miehille uusi Leijona tuotteen  timpurinhaalari, 2e!
Lapsille, perheelle ja minulle. Letra-mix koko perheelle ja tuo dino-laukku minulle.
Nikolle moottoripyörä-kirja ja Ellille Animea. Jojot molemmille. Ne on nyt meillä in!
Animet + moottoripyöräkirja maksoi YHT. 1e. Letra-mix 2,50e ja Dino 1e.

Todella halpoja löytöjä, eikös vaan?
 
Tarjotin 1,60 e ja tuo feikki mariskooli oli kallis 4,50e, mutta sopi tuohon tarjottimeen liian hyvin, että olisin voinut sen jättää kirpparille.

 
Askartelusälää. Paperikko pari euroa, tyynyliinat yht. 0,50e, pensselit pari euroa, pinkit koristeet oli kalliita 5e, mutta tuo väri-pakko ostos.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä syntyvälle Ystävän vauvalle. Kaikki kokoa 68cm ja yhteishinta 0,60e!! 


 Kyllä kirppikset on mahtavia paikkoja!

Käsityörintamalla etenee silloin tällöin matto virkaten.
 Päätynee aikanaan yläkertaan!

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Haluan vaihtaa ATC-kortteja!

 Kuka haluaisi vaihtaa ATC-kortteja minun kanssa? 
Kortituttaa kovasti.
Laittakaa kommenttia tahi laittakaan meiliä osoitteeseen
annitanninelamaa @ gmail . com (välit pois) 
Tässä
blogin kakkoshaasteen kortti, joka tehtiin valmiiseen pohjaan.
Tälläinen on minun muistoni.

 
Tälläinen koti löytyy meidän pihapiiristä. Osaako joku kertoa kuka siinä voisi asustaa?


 Yhdellä iltakävelyllä Make sanoi, että jossain naukuu meidän kissa. Aikamme kuuntelimme mistä ääni kuuluu.
Tiesin, että on joko Miina tai Mustafa.
 Miinahan se oli...


Aika hyvä suojaväritys.
Eilen oli Ässän pesupäivä, kun oli niin lämmin päivä.
Tai oikeemmin helteinen päivä. Niin kuuma, ettei ulkona voinut juuri olla, kun heti alkoi ihoa kuumottaa.



 
Tuli puhdas koira!
Näyttää ihan pitkä karvaiselta, vaikka tavallisesti on ihan hylkeen näköinen.

Meillä Viiru on ominut Ässän paikan olohuoneessa. Tiedän, että makaa ihan kiusallaan siinä. Haluaa näyttää, että hän saa nukkua missä haluaa...



Tänään olisi tehnyt mieli lähteä ostamaan kesäkukkia, mutta sitten hillitsin itseni. Ei vielä, ettei halla vie, kun sekin on vielä varmasti edessä.
Mutta nyt minä taidan kipittää grillin ääreen, kun siellä kuulema paistetaan makkaraa!
Mukavia kesäpäiviä!

perjantai 24. toukokuuta 2013

Elämän kiemuroita...

Elämä heittelee meitä miten sattuu ja monesti huomaa, ettei olisi tuonkaan ihmisen elämän olisi uskonut menevän noin.
Entinen luokkakaverini löydettiin hukkuneena alkuviikosta paikallisesta virrasta.
 Olimme ala-asteella samassa luokassa monta vuotta ja tämä poika jäi aina mieleen positiivisena luokan pellenä. Hänen huumorinsa sai meidät kaikki, jopa opettajan nauramaan. 
Hän ei ikinä kiusannut ketään, oli kiltti poika.
Vielä yläasteellakin.
Kuulin nyt, että hän oli insinööriksi kouluttautunut.
 Eli viimeiset 10 vuotta täysin laitapuolen kulkijan elämää. Käytti varmaan kaikkia mahdollisia päihdyttäviä aineita.
Kaupassa aina häntä näin. Hänen nauravat silmänsä olivat muuttuneet tyhjiksi, mustiksi ja synkiksi silmiksi.
Hän oli vain kuori, joka vapisi ja haki aina olutta kaupasta. 
Välillä oli silmät mustana hakkaamisesta ja välillä ei.
Olen monesti aiemminkin Makelle sanonut, että uskomatonta miten elämä heitti tämän pojan/miehen elämän ihan päälaelleen.
Ei varmasti kukaan olisi uskonut lapsena, että juuri hänen kohtalo on tuollainen.
Olisikin ollut hauska kirjoittaa lapsena omat mielipiteensä mikä kukakin on isona.
Ja nyt katsoa miten hyvin kaikki on mennyt.
Muistan kuinka ysiluokan viimeisinä päivinä luokassa keskusteltiin, miten kenenkin elämä on muutaman vuoden kuluttua.
Papin pojasta veikattiin pappia, ja niin tulikin.
Opettajan pojasta opettajaa ja niin tulikin.
Eräs Sanna-Mari sanoi, että minusta tulee äiti nuorena, heti 17 vuotiaana. Ei tullut tuli Sanna-Marista itsestään.  
Varmaan kaikkien kommentit johtuivat siitä, että olin ollut Maken kanssa niin kauan jo silloin ja Make oli sen 8v vanhempi.
Jokaisesta tuli jotakin, tuli juristeja, lääkäreitä ja taksikuskeja.
Jotenkin aina tuntuu ettei minusta tullut yhtään mitään työrintamalla. Toki olen ollut yrittäjä, mutta nyt en ole mitään. En mitään.
Välillä koen tuon asian ahdistavana.
Mutta silti uskon, että meillä on jokaisella tehtävämme, paikkamme ja aikamme.
Jokainen meistä on laulun arvoinen.
Myös tuo menehtynyt poika!
Hyvää matkaa sinulle Taivaan Kotiin!
 
 
 

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Postikortti ihanuuksia!

Pitkästä aikaa postikortti pläjäys.

Tämän kortin ostin huutsikasta. 



Seuraavana ihanaakin ihanampi kortti!
Postcrossing saalis Saksasta.
Tuollaisen kukkakuplan voisin ottaa omallekin pihalle!

Sarilta sain postimerkki nipun ja tässä pieni siivu ihanuuksista!
Kiitos!


Ullalta tälläisiä. Ihania!
Tuo Jenny on ihan uusi tuttavuus samoin Viiru ja Pesonen.
Kiitos!
 
 
Sitten onkin mielenkiintoinen lähetys.
Joku nimetön Kuopion leimalla lähetti minulle tälläisiä ihania Heljän pupuja! Kiitos sinulle, kuka lienet oletkin!  


 
Ritvalta. Tuollaista Sarah Kayta ei minulla olekaan! 
Nuo vanhat on aina niin ihania!!!
Kiitos!
 
Paulata. Siis vau tuo ruusu kortti! 
Kiitos!


Maaritilta Leila Myllymäkeä! Ihania!
 Kiitos!
 

Pirkolta on tullut ajat sitten iso nippu kortteja ja tässä niistä muutama ihanuus!



Kiitos jokaiselle kortteja lähettäneelle, olette jokainen ihania ja olette piristäneet päivääni postillanne ja piristätte vielä monta kertaa, kun kortteja ihailen! 
Kiitos!!!

lauantai 18. toukokuuta 2013

Ohi kulkiessa...

käytiin eilen Nikon kanssa Vartialassa Rompepäivillä.
Kivasti oli myyjiä, mutta hinnat aivan tähtitieteellisiä.
Esim. Tamara Aladinin kääntömaljakko 65e. 
(Tämä kuva netistä.)


Itse olen noita ostanut 0,50e ja 1,50e hintaan. Kaksi siis löytyy. Olisin voinut maksaa tuosta kyseisestä kääntömaljakosta max. 20e. Mutta eihän se ole hullu joka pyytää vaan se joka maksaa.
Mutta olisi siellä myös myyjiä joilla on hyvät hinnat.
Löysin tälläisen vanhan metallisen silmälasikotelon eurolla.



Olisin voinut maksaa enemmänkin. Tuo kotelo oli vain minun silmään kaunis. 
Sopii vaikka Nikon pilkkikoteloksi. 

Löysin tai oikeammin Niko hoksasi ihanan emaloiduin ristin minulle, eurolla tämäkin. On aika kookas ja pääsee minun avainnippuun tai roikkumaan autoni peiliin. Minulla on kyllä jo autossa sellainen ihana helmistä tehty risti, mutta se aina irtoaa siitä ketjustaan.


Eivät  löydöt siihen loppuneet! Löysimme todellisen löydön, jopa Maken mielestä!


MAHTAVA!
Hintaa euron, mutta tuon on niin ihana! 
Haaveilen, että joskus saisin aitan sisustaa tuollaisilla vanhoilla purkeilla ja vanhoilla työkaluilla. 
Tämä purkki löytää kyllä nyt paikkansa Nikon huoneen hyllyltä.

Minua harmittaa, että meillä kotona oli paljon noita purkkeja, oli "petkon" ja Esson peltipurkkeja.
 
Nuokin kuvat netistä.
 


Mutta ne tietenkin heitettiin roskiin. Eli mitä tästä opimme, mitään ei pitäisi ikinä heittää roskiin.
Minusta olisi hieno sellainen 200litrainen öljysäiliö kukkapöydäksi pihalle.
* juu tiedän, että olen outo...*

Meillä oli aamu oikein aurinkoinen ,kesäinen. Nyt meni pilveen ja kohta varmaan sataa.
Make laittaa pihalla autoaan ja aina on heti kavereita osallistumassa, jos ei muuten niin nukkumalla autossa!




tiistai 14. toukokuuta 2013

Masentava toukokuu

Otsikko kuvaa kyllä koko toukokuuta. Ilmat ovat olleet aivan kamalia. Kokoajan harmaata, sateista ja ukkosta. Juu-u. 
Meillä on miltei joka päivä kuulunut ukkosen jyrinää viime viikon aikana.
 Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli kunnon ukkonen. 
En ole laittanut ulos yhtään kukkaa tai muutakaan. En huvita, kun aina sataa.
Isän haudalle veimme viime viikolla orvokkeja, keskiviikko iltana. Oli peräti aurinkoinen ilta.
Tuntuu uskomattomalta miten isän haudalla käynti on jo helpompaa, mutta silti ikävä kouraisee joka kerta kovasti.
Minulla oli kamala selkäkipu ja en voinut istuttaa kukkia. Make teki istutukset ja ehdin pohtia siinä kaikkea. Pahinta mitä huomaisin oli se etten muista enää isän ääntä. Muistan hänen juttunsa, tuoksunsa, sanonnat, mutta ääni on hävinnyt.
Ilmeet ja eleet tulevat aina kuin salaman isku muistiin, kun juttelen esim. setäni kanssa. Äänessäkin on jotain tuttua, mutta kuitenkin sedän ääni on vieras.
Sen olen kuitenkin oppinut, että suru muuttuu, ohenee ikäväksi ja kaipaukseksi.
Kauniit muistot kantavat ikävänkin hetkellä.
 
Ellin kannalta tämä kuukausi on ollut yhtä myllerrystä.
Suuri ilo esiintymisestä äitienpäivä konsertissa.
 
 
Elli on esiintyjä, laulaa hyvin. Uskaltaa ottaa lavan haltuun. Toisin kuin minä tuon ikäisenä.

Lisäksi suurta iloa ja helpotusta tuovat uudet tukikengät. Saimme maksusitoumuksen kaksiin kenkiin (jokasään kengät ja sandaalit) sekä uudet pohjalliset. Lenkkareita emme saaneet ja siitä onkin sitten ollut itkua ja huolta.
Ostimme Ellille tukevat lenkkarit, koska vielä ei ole saatu jokasään kenkiä. Ne tulevat vasta ensi viikolla ja sandaali säätä ei ole vielä ollut.
Eihän ne lenkkarit tuota muuta kuin tuskaa. Ei voi kävellä niillä ilman kauheita kipuja iltaisin.
Tänään on poissa koulusta kipujen takia.
Eilisillan laitoimme kylmä-geeliä ja tukisidettä jalkoihin lisäksi piti ottaa särkytablettia. Veneluu alkaa heti painua ulos, kun kävelee normaalikengillä.
Tämä päivä on laitettu Voltaren-geeliä, se auttaa hiukan kipuihin.
On kauheaa nähdä, kun oma lapsi kärsii. Kärsii niin kovasti että itkee kun kävelee.
Tiedän itse miten kauheaa voi olla kun niveliin koskee ja en sitä kipua lapselleni haluaisi.
 
Toinen onnen asia Ellille on ollut kolmipyörä jonka saa lainaan ison sairaalan apuväline-osastolta.
Se tunne, että pääsee ajamaan toisten kanssa polkupyörällä.
Se ilo loppui eilen. 
Elli oli kertonut "kaverilleen" pyörästä. Siitä oli saatu porukalla kunnon naurut, kun Elli haluaa vauva-pyörän.
Elli ei halua mennä pyörällä enää kouluun.
No ei ehkä ehdikään, koska äsken soitti apuväline-osaston täti, että se pyörä mikä piti tulla Ellille onkin liian pieni. Elli saa uuden pyörän ja se tulee parin viikon sisällä.
Kirjoitin kiusaamisesta kuitenkin jo opettajalle. Ehtipä ajaa pyörällä tai ei.
Aion taistella kiusaamista vastaan ja aion taistella Ellille kaiken sen avun mistä minä jäin ilman lapsena, vaikka niveleni ovat huonot.

En syytä asiasta ketään, en äitiäni tai lääkäreitä. Minun tilanne on mennyt niinkuin on mennyt. Mutta Ellin elämä ei mene niinkuin minun elämäni on mennyt.

MM-lätkän ansiosta on meille on syntynyt uusi kiikunmatto. Virkaten uusista kuteista.
 

Tuli minusta oikein kiva. Tänään aloitan toisen maton teon. 
Tänään Latvia-Suomi peli, jee!

Loppukevennys.



lauantai 4. toukokuuta 2013

IN THE NAME OF VINTAGE : ATC-HAASTE # 1

Ihaisessa uudessa ATC-haaste blogissa

IN THE NAME OF VINTAGE 

oli ensimmäinen haaste ja on kuin tehty minulle, ruusu-fanille.

Tälläinen kortti syntyi.

Nyt tekisi taas mieli vaihtaa ATC-kortteja, kuka vaihtais mun kaa?