lauantai 3. toukokuuta 2014

Harmaassa sumussa...


En ole taas jaksanut päivittää, en ole jaksanut oikein mitään.
Kaikki on taas tuntunut taas niin pirun harmaalta, vaikka ulkona on välillä aurinko paistanutkin.
 Yllä oleva biisi kuvaa 100% olotilani, vaikken töissä olekaan.
Silti joka päivästä selviäminen on välillä todella rankkaa.
Koetin raahata itseäni ylöspäin askartelemalla, mutta nyt en ole jaksanut edes askarrella.
Tuntuu vain ettei ole vaihtokavereita ATC-korteille ja siksi en saa aikaiseksi edes niitä tehdä.
Joten jos joku haluaa vaihtaa ATC-kortteja niin vaihdan enemmän kuin mielelläni! 

Ainoa mitä olen saanut tehtyä on ollut ristipisto työ.


On ihan elämäni eka, helppo. Ei montaa väriä ja aika selkeä. 
En osaa tehdä sellaisia, joissa on monen monta väriä ja pieniä plänttejä. Eivät ole minun juttu.
Tuo malli on niin kovasti niin mieleeni, että tuon haluaisin tehdä liukuvärjätyllä värillä, vihreällä ja vaikka pinkillä tai violetille, mutta en tiedä onko sellaisia liukuvärjättyjä lankoja enää olemassa. Äitini kotoa on VANHOJA ristipisto-liinoja, joissa on tehty liukuvärjätyllä langalla tehty erilaisia kukkia ja ne on kyllä todella hienoja liinoja. Todella.

Jos tätä lukee joku ristipisto- taituri niin neuvo ihmeessä minua, olen tuon tehnyt ihan omilla nikseilläni ja eivät varmaan ole parhaita vinkkejä. 


Äidin luona olen pakottanut itseni käymään joka viikko, tuntuu, että on käytävä. Pakko.
 Mukava on käydä, kun ottaa asenteen ettei ota äidin sanoista itseensä. Antaa haukkujen mennä ja tulla, koska kuitenkin käy näin...


 Meillä on ollut ihan hauskaa, ollaan pelattu korttia jne. 
Viime viikolla meillä oli myös Ässä mukana.




Tuo penkillä istuminen on aivan uskomaton juttu. Ässä ei ole koskaan noussut meillä kotona penkille, ei ikinä ole edes etutassuja nostanut. Kun taas minun kotona koirat ovat AINA istuneet penkillä. Ässä nousi penkille ilman kenenkään pyyntöä tai mitään. Nousi vain ja oli kuin olisi aina ollut penkillä.

Vaikka minä olen ollut "harmaassa sumussa", ovat muut perheen jäseneet eläneet.
Nikosta tuli radioamatööri Maken jalanjäljissä.


Elli on taas saanut uudet tukikengät.


 Vaikka voin huonosti koetan silti nousta ylös, on taas pakko. Mutta pyydän teiltä apua.
Kommentoikaa ja ATC-harrastajat tehdään vaihtoja!

Koska en halua elää kuten alla olevissa kuvissa.

Minä en ole täällä

8 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Hienot on Ellin kengät!

Mua ei nyt huvita käsityöt eikä askartelukaan... pää on ihan ideoista tyhjä. Olis mullakin kyllä ristipisto - ihan semmonen valmis - jossain jemmassa, ehkä vois kokeilla, innostuisko sitä tekeen...

Miksi susta tuntuu, että sun on pakko käydä äitis luona? Mitä tapahtuu, jos et käy?

suvi kirjoitti...

voima-halaukset sulle Tanja <3 Jahka tästä selviän,ni tuun sun riesaks kera muutaman lapsen...

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Voimia!

Ellillä on tyylikkään näköiset kengät! :)

TiinaJ kirjoitti...

Hei Tanja!
Olen talvella kokenut samaa kuin sinä nyt. Vasta eilen sain taas askartelusta kiinni ja nyt vaihtaisin mielelläni kanssasi ATC_kortteja :). Miten olisi aihevaihto? Esim kaksi korttia samasta aiheesta? Ja aiheena olisi matkailu? Kiva, jos sinulle sopii.

RaijaAnnikki kirjoitti...

Hei. Voisin vaihtaa myös atc-kortit vaikka aiheena "iloinen kevät" 2- aiheela. Jos haluat lisätä oman aiheesi niin kyllä neljäkin käy. Ilmoittele.

Hanna kirjoitti...

Hassunen Ässä. :) Jaksuja siulle! ♥

willis kirjoitti...

Voimia oikein oikein paljon <3

Anonyymi kirjoitti...

Minkä merkkiset nuo tukikengät on?