tiistai 6. toukokuuta 2014

Ihanaa elämää..



Jokainen haluaa varmasti elää ihanaa elämää, ja kuten tuossa laulussa sanotaan, se on jokaisen omaa ihanaa elämää...
Kukaan ei voi määritellä ihanaa elämää.
Itse olen sairauksien myötä oppinut tajumaan, että ihana elämä on tässä, ei sitten kun olen saanut lapset aikuiseksi, tai sitten kun on talo remontoitu kokonaan.
Ihana elämä on TÄSSÄ ja NYT.
Aina sitä ei muista. Ei varsinkaan silloin kun mieli on oikein maassa. Tänään päätin viettää ihanaa elämää päivän.
Pohdin tähän postaukseen vain ihania asioita!

Perjantaina oli ihanaa elämää, kun Elli meikkasi minut. 
Taitaa olla eka kuva minusta silmälasien kanssa.
Ihanaa elämää on myös minun ja Maken parisuhde. Kun sitä alkaa pohtia, niin onhan se huikeaa. Ollaan oltu yhdessä yli 24v ja meillä on kuitenkin ikää vasta 38v ja 46v. Emme ole ikinä edes harkinneet eroa. Vaikka on meilläkin vaikeutemme ollut. 
Nyttemmin ollaan jo niin hitsauduttu toisiimme, että toinen aloittaa lauseen ja toinen lopettaa.
Soitamme toisillemme yhtäaikaa. Tuota ristiin soittoa tapahtuu monta kertaa viikossa.
Vaikka olemma aina ns. yhdessä, niin työpäivän aikana Make soittaa minulle monesti ja minä hänelle...
On se vain niin rakas Ukko-kulta, ihanaa elämää siis.
  
Ihanaa elämää koen myös aina lasten ja eläinten kanssa.
Nyttemmin lapset eivät "töllösiä" tee, mutta kissat ja koira siitäkin edestä.
Milloin on kukkapurkit lattialla, milloin pudotetaan vaatteet kaapista tai
maataan minun pöydällä.

 Viiru oli keksinyt mennä makaamaan minun papereitten päälle...
Hauskinta tuossa oli se, että Elli oli koneella ja alkoi yhtääkkiä sanoa, että täällä kuuluu soittorasian ääni...
Se kuului aina hetken ja loppui... 
Olimme, että "KÄÄK aaveita!" 
Oli näet jo myöhä ja meillä ei ollut valoja edes päällä...
Äkkiä kuitenkin tajusimme, että soittaja on Viiru joka tassullaan painaa soitto rasiaa soimaan ja pois, soimaan ja pois...
Vaikka olen aina välillä masennuksen suossa niin kiinni, että meinaa jo pää upota pinnan alle, niin koetan aina keksiä jotain piristystä.
Erilaisia projekteja, moni jää kesken ja teen aina pikkuhiljaa.
1,5 metriä on tehty pitsikappaa ja odottaa vielä metrin lisäystä. Syntyy aikanaan.
Nyt uusin projektini on tämä ihanainen pyyheteline.
On siis tuunattava uudeksi. Puuttuu koukut. Katsoin jo Biltemasta koukkuja, mutta ei ollut mieleisiä. Kyllä niitä vielä vastaan tulee. Vanhat olis tietysti parhaat, mutta uudetkin käy, mutta pitää olla metalliset ja yksinkertaiset.
Päätin tehdä itse tuohon tuon pyyhepeiton.
On helppo ohje, valmiiksi piiretty ja tehdään laaka-ja varsipistoilla.
Hyllyä en enempää varmaan tuunaa, saa olla rosoinen punainen.
Loppuun maailman yksi kauneimmista lauluista, kun tämän aina muistaisi.


9 kommenttia:

Maca kirjoitti...

Hienoa, että pystyt näkemään positiivisia asioita noin paljon!

Tanni kirjoitti...

Lisää ihanaa elämää<3

suvi kirjoitti...

Näinhän se menee :) Elämä on ihanaa,kun sen oikein oivaltaa!

Johanna N kirjoitti...

Elämä on ihanaa <3

Sanna kirjoitti...

Näitä on pakko aina välillä muistella - elämässä on paljon hyvää kun sen kaivaa sen ryönän alta!

Hanna kirjoitti...

kyllä vaan tuli ihani juttuja elämästäsi ♥

Hanna Helena kirjoitti...

Ilo on elämän mauste mutta ehkä joskus vaikea löytää.. kiitos blogistasi! Olen yrittänyt meilata sinulle mutta ei toimi, miksiköhän?

Anemone kirjoitti...

Ihana postaus ! ♥

enkulin käsityöt kirjoitti...

Tämä on todella upea postaus.

Kurkkaatko blogiini. Olisiko sopivia kortteja vaihtariksi. Sovittiin kolmen kortin vaihdosta.