sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ensimmäinen adventti.



Niin taas kaikuu Hoosianna kirkoissa ja alamme laskeutumaan joulun tunnelmaa.
 Meillä on joulua ollut jo esillä parisen viikkoa.

Kaivoin kätköistä ihania joulun punaisia valoja.






Olen nykyään niin punainen ihminen, että punaista pitää olla paljon.

Joulusta pitää nauttia joka hetki ja ne hetket ovat pieniä ihania jouluisia onnen hetkiä.

Se, kun nautitaan glögistä ja pipareista.
Tehdään joulusiivousta.
Paketoidaan lahjoja.
Kirjoitetaan joulukortteja. 
Vaihdetaan jouluverhot.
Koristellaan kuusi.



Tänään laitettiin pieni luonnonkuusi eteiseen.
Jalakseen se sai vanhan emalikannun ja oksilleen ihania vanhanaikaisia olkikoristeita.



Sisälle meille tulee joulukuusi joskus tuossa, kun laitamme joulumatot lattiaan, joka taas riippuu ihan millaiset kelit tulee.
Jos pysyy loskana, niin vasta joulun alla, mutta jos tulee pakkasta ja lunta niin aiemmin.

Meillä on tänä jouluna erilainen joulukuu. 
Niko lähti lauantaina kolmeksi viikoksi Tsekkeihin opintomatkalle luokkansa kanssa ja on ekaa kertaa poissa kotoa noin pitkän ajan.
Yhteyden pito on heikkoa, koska ei kaikkialla ei ole kunnon yhteyksiä.
Tänään ilmoitti fb:n kautta, että saapuvat Saksan satamaan 22:30 ja jatkavat sitten jonnekin siitä autolla. 
Mitään virallista ei ole ohjelmaa ei ole, mutta kotiin pitäisi saapua 22.12 tai 23.12.

Toisaalta koen iloa, että matka on varmasti ikimuistoinen, mutta toisaalta pelkään, että entäs jos jotain tapahtuu...

Toisaalta harmittaa sekin, kun Niko sanoi, että harmittaa, että jää kauneimmat joululaulut väliin ja itsenäisyyspäivä.

Mutta ehkä reissu on kuitenkin arvokkaampi kuin mikään yksittäinen itsenäisyyspäivä tai kauneimmat joululaulut.

Potilaamme Emma voi hyvin. Haava on parantunut tosi hyvin, vaikka paise on pari kertaa "räjähtänytkin".





Tänään aloin selvittää netin syövereistä mikä se lintu oli, joka viime viikolla huusi ja jota Miina-kissa pelkäsi.
Äänen perusteella se oli piekana... ja kun laitoin sen ääneen kuulumaan, niin Emma pinkaisi aivan sekaisin pöydän alle ja sieltä yritti juosta leivinuunin alle-
Eli ilmeisesti piekana oli tämä pahoinpitelijä. 

Emma käy ulkona, mutta vain tässä pihapiirissä ja pian tulee sisälle.

Näin ensimmäisen adventin kunniaksi vielä toinen ihana joululaulu.
Olen tästä alkanut pitää viimeisen parin vuoden aikana.
Ihana!





tiistai 25. marraskuuta 2014

Oi Emma Emma... Oi Emma Emma




Emma säikäytti meidät toden teolla sunnuntaina.
Neiti tuli kotiin kauhean kipeänä. Kulki kumarassa ja takapäässä oli verta. Ei antanut katsoa, vaan painautui piiloon nukkumaan.

Ajateltiin, että olisi auto ajanut päälle.
Täällä, kun ei ole mitään lääkäri päivystystä iltaisin, niin oli pakko odottaa aamuun.

Sain Emman "revittyä" pöydän alta pois, mutta oli omituisesti kippurassa ja samalla huomasin, että peräpäästä valuu veristä mönjää.

Vein neidin lääkäriin ja siellä ensiksi lääkärikin oli sitä mieltä, että mönjä on peräisin peräsuolesta.

Emmahan on oikea prinsessa, jossa asuu pieni Rambo, joten neiti piti nukuttaa ennen kuin antoi edes katsoa peräpäätään. Selvisi, ettei olekaan kysymyksessä mikään paha, vaan ilmeisesti haukka tms. on tarttunut neitiä  perästä kiinni.
Onneksi ei kamalan pahasti, mutta kuitenkin niin, että piti kunnolla puhdistaa ja jatkohoitona antibiootit ja kipulääkkeet. 

Olisi ollut kamalaa, jos olisi pitänyt lopettaa. Kauhea suru ja ikävä olisi kaikilla ollut.
Onneksi ei kuitenkaan mitään vakavaa.

Tulin kotiin ja aloin ottamaan kuljetuskoppaa autosta ja.... lääkäri oli unohtanut luukun auki ja neiti pinkaisi horteessa metsään.

Pelkäsin, että paleltuu sinne tms., kun kuitenkin oli vielä nukutuksesta sekaisin.
Minä kutsuin niin ei tullut, mutta kun Elli tuli koulusta ja kutsui niin neiti kotiutui syömään heti.

Emma on todellakin persoona isolla P-kirjaimella ja on nyt minulle kamalan suuttunut. Ei edes katsoa minua ja jos katsoo niin sähisee.

Ihana Emma!

Minä olen taas ollut alavireinen. Eräs ystäväni teki itsemurhan ja se on vetänyt mieltä alaspäin urakalla.
Eikä omakaan olo tila ole paljoa valoisampi.
Kaikki tuntuu niin turhalta...