sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Lapsuuden muistoja ja ikävää...


Tämä on todellakin kuin tehty minun lapsuudesta.
Äidin äiti asui Lapin kairassa. Menimme sinne usein jouluina ja muillakin lomilla. 
Aina kesään 1986 asti, joilloin mummo kuoli. Oli silloin "jo" 86-vuotias.
Jouluista muistan mm.ssa sen, että sain siellä ensimmäiset sukseni.

Lapsuuden muistoja olen muistellut Ellin kanssa. 
Kun neiti on JO 12v, niin muistaa monta joulua ja monta lahjaa.
Muistelee ja kysyy aina muistaako oikein.
Ihania muistoja.

Nyt joulut ovat jo niin erilaisia.
Lapset ovat isoja ja enää ei tarvitse ostaa mitään leluja.

Joulun paino muuttuu nauttimiseen joulun tunnelmasta.

Lauantaina leivoimme Ellin kanssa. Sekin tuntuu niin mukavalta, kun on rivakka apuri auttamassa leipomuksissa.
Elli teki pullapoikia ja pitkon. Minä korvapuustit. 

Maken kanssa tehtiin kaneli-ässien ohjeella pikkuleipiä.


Joulun tunnelmaa luovat kynttilät.
Sain joulukalenterista ihanan kynttilän, suomalaisen ja käsin tehdyn.
Ihana!





Itsenäisyyspäivänä poltimme takan reunalla itsenäisyyden kunniaksi kynttilöitä. Onneksi yksikään kissa ei niitä hoksannut.

Nikosta ei ole kuulunut sitten perjantain mitään. Hiukan on hätä ja huoli. Vaikka tiedän ettei hätää ole, jos olisi olisivat soittaneet.

Sen mitä olemme fb:n kautta jutelleet, niin aika ankeaa menoa on. Asuvat jossain armeijan tukikohdassa, jossa on kauheat muurit ympärillä. Kuulema todella kolkko paikka, ei nettiyhteyttä tms.  Viestii aina silloin kun käyvät syömässä.

Sanoi viimeksi, että haluaisi jo kotiin, koska siellä on todella meininki kuin vanhassa Neuvostoliitossa.
Syövät ravintolassa, koska koulun ruuat ovat aika kehnoja. Peruna on kuulema ihmeellistä "jauhoa", joka maistuu pahalta.

Lähtevät Suomeen päin 18.pvä. 
Ikävä on kyllä jo kova.

7 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Niin, mummolassa oli yleensä mukavaa, vaikka kyläpahanen olikin niin pieni, ettei siellä ollu mitään. Postiauto ajoi kerran päivässä ja kauppa-auto kävi joskus - silloin, kun siellä oli vielä asukkaita enempi. Muistan jopa ajan, että kirjastoautokin vielä kävi. Ja Untolla oli vielä lehmiä.

Niko osaa varmaan tuon reissun jälkeen arvostaa kotimaan oloja ihan eri lailla :)

Tanja kirjoitti...

Sanna: Varmasti. Kysyin Nikolta on ikävä saunaa tai ruisleipää, niin sanoi, että on ikävä SUOMEA :D Sanoi, että elämä on siellä tosi karua.

Susanna kirjoitti...

Ihana pullan tuoksu tuli tänne asti kun katsoin tuota herkullista kuvaa! Onneksi Niko pääsee pian kotiin. Kyllä nauttii varmasti paljon omasta kodista!

http://tuijankortteilua.blogspot.com kirjoitti...

Mukavaa varmasti muistella omaa lapsuutta ja jutella tyttären kanssa.
Kyllä pojalla kaikki on hyvin. Me äidit vain murehdimme liiankin kanssa.
Olispa mullakin noin ripeä apulainen kuin sinulla on.
Hyvää joulun odotusta sinulle !!

Riitta Sinikka kirjoitti...

♥ihanaa, kun on paljon hyviä muistoja, niillä "pötkii pitkälle". Pullasi näyttävät niin houkuttelevan hyvälle. Oikein mukavaa joulun odotusta!

Selma kirjoitti...

Herkullisia joululeivonnaisia,,nam nam,,
Samanlaisia kokemuksia olosuhteista Naapurissa, kertoi myös oma poikani, kun on joskus ollut sielä työkomennuksella. Suomeen oli ollut kokoajan ikävä.
Tunnelmallista joulunodotusta.

RaijaAnnikki kirjoitti...

Teillä on jo ihana joulu kotona.Poikakin saapuu pian niin koko perhe on joulua viettämässä.Hyvää joulun aikaa.