Oma valokuva
Kun minä synnyin oli 13.pvä perjantai ja kello näytti tasan 13, samaisena päivänä alkoi poliisilakko Suomessa. Moni ajattelee voi tuota onnetonta: kolmetoista on epäonnen luku, niin ajattelin minäkin ennen. Monta kertaa on elämä lyönyt vasten kasvoja. Monesti olen pudonnut polvilleni, mutta myös yhtä monta kertaa olen noussut ylös ja huomannut, ettei merkitystä ole montako kertaa kaadut, vaan sillä montako kertaa jaksat nousta ylös. Vaikka elämä meitä koettelee, niin jokaisessa päivässä on aina jotain hyvää. Elämäni tärkeimmät kultaiset säännöt ovat: ole toiselle sellainen kuin toivot toisen olevan sinulle sekä Arild Haalandin toteamus, että anteliaisuus on huume, josta ei koidu ikävyyksiä.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Puutarhatontut jatkaa...


 Lauantaina tehtiin tälläinen "pöytä" ulos.
Nuo penkkinä olevat kivat ovat peräisin kivikirkkomme (klik)
ylijäämä kiviä. Tässä pihapiirissä niitä on ollut kaksi ja nyt löytyi vielä yksi metsänlaidasta ja nehän sopii kuin nenä päähän tuohon kaivonkannen kaveriksi.
Kansi on vielä vaihessa. Se vielä hiotaan ja petsataan.

Olen siirtynyt kokonaan laatikko viljelyyn.
Laatikoissa kasvaa persiljaa ja salaattia.


 Vanhoissa vannoissa kasvaa kehäkukkaa ja punajuurta.
Kasvihuoneessa amppeleissa krassia.


Salaatit kylvin myös vanhoihin kakkuvuokiin ja ruohosipuli pääsi vanhaan emalikattilaan, jossa on jo pohjassa reikiä, mutta se ei haittaa tuossa tarkoituksessa.


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kirppismuotinäytös!

Tiedän vieläkin ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä ettei kirpparilla ole hyvää tavaraa, saati muotinäytökseen asti.
Mutta nyt esittelen muutamia herkullisia kirppislöytöjä.






Vihreä neulejakku 1e, vihreät sukkikset (uudet) 0,70e.
Vihreä mekko omasta kaapista.

 Musta paita omasta kaapista. Jakku, hame, sukkikset ja kengät yhteensä 2,50e


 

Loppuun Ellin uudet tukikengät.




lauantai 17. toukokuuta 2014

Puutarha-tontut

Meilläpäin satoi viime viikolla rankasti vettä.
Niin paljon, että siitä jopa uutisoitiin. Eniten sitten satoi Mikkelissä, mutta aika paljon kyllä meilläkin vettä satoi.
En koskaan ennen nähnyt moista noilla pelloilla.

 

  
Sateen jälkeen on pouta sää, niinhän se aina on...
Ehkäpä tämä luonnon eläin oli hiukan sateesta sekaisin.
Ei ole koskaan ennen meidän pihaan eksynyt "keskellä" päivää, mutta niin vain eilen tuli.




 Ihan tavallinen metsäjänishän tämä oli. Lienee sama "peto" joka syö aina minun vaahteraa...

Tänään olemme tehneet vähäsen piha hommia.
Elli sai koulusta kaksi kuusen tainta ja ne piti tietenkin istuttaa.
Noista puista on aina mukava seurata ajan kulua; meillä on Nikon eskari koivu, 2. ja 3.luokan koivut ja Ellin eskari koivu. Nyt tulee sitten 5. luokan kuuset.


Ässä osallistuu...


ja Miina!
 Sitten hassunhauska kuva, jonka Make oli kuvannut, ehkä ei ajatellut loppuun asti.


 Tänään minun ihanaiset miehet tekivät myös kasvihuoneen valmiiksi.
Uutta muovia pohjalle, ettei rikkakasvit leviä. Kasvihuonehan on jo vnaha, mutta viime vuonna oli tyhjiltään ja nyt päätettiin kunnostaa pohja muovilla.



 Huomenna teen puutarhahommia, istutan persiljaa ja mitä nyt kätköistä löytyy.
Muutama ruusu pitää leikata ja siihen tarvitsen Nikon apua. Samoin tarvitsen Nikon vänkäriksi vanhan kukkapenkin purkuun.
En  ehkä tee nyt kukkapenkkiä valmiiksi, mutta istutan taimet purkkeihin ja teen sitten ensi keväänä.

Joka vuotinen iso ilon aihe on nämä minun ihanat raparperit!



tiistai 6. toukokuuta 2014

Ihanaa elämää..



Jokainen haluaa varmasti elää ihanaa elämää, ja kuten tuossa laulussa sanotaan, se on jokaisen omaa ihanaa elämää...
Kukaan ei voi määritellä ihanaa elämää.
Itse olen sairauksien myötä oppinut tajumaan, että ihana elämä on tässä, ei sitten kun olen saanut lapset aikuiseksi, tai sitten kun on talo remontoitu kokonaan.
Ihana elämä on TÄSSÄ ja NYT.
Aina sitä ei muista. Ei varsinkaan silloin kun mieli on oikein maassa. Tänään päätin viettää ihanaa elämää päivän.
Pohdin tähän postaukseen vain ihania asioita!

Perjantaina oli ihanaa elämää, kun Elli meikkasi minut. 
Taitaa olla eka kuva minusta silmälasien kanssa.
Ihanaa elämää on myös minun ja Maken parisuhde. Kun sitä alkaa pohtia, niin onhan se huikeaa. Ollaan oltu yhdessä yli 24v ja meillä on kuitenkin ikää vasta 38v ja 46v. Emme ole ikinä edes harkinneet eroa. Vaikka on meilläkin vaikeutemme ollut. 
Nyttemmin ollaan jo niin hitsauduttu toisiimme, että toinen aloittaa lauseen ja toinen lopettaa.
Soitamme toisillemme yhtäaikaa. Tuota ristiin soittoa tapahtuu monta kertaa viikossa.
Vaikka olemma aina ns. yhdessä, niin työpäivän aikana Make soittaa minulle monesti ja minä hänelle...
On se vain niin rakas Ukko-kulta, ihanaa elämää siis.
  
Ihanaa elämää koen myös aina lasten ja eläinten kanssa.
Nyttemmin lapset eivät "töllösiä" tee, mutta kissat ja koira siitäkin edestä.
Milloin on kukkapurkit lattialla, milloin pudotetaan vaatteet kaapista tai
maataan minun pöydällä.

 Viiru oli keksinyt mennä makaamaan minun papereitten päälle...
Hauskinta tuossa oli se, että Elli oli koneella ja alkoi yhtääkkiä sanoa, että täällä kuuluu soittorasian ääni...
Se kuului aina hetken ja loppui... 
Olimme, että "KÄÄK aaveita!" 
Oli näet jo myöhä ja meillä ei ollut valoja edes päällä...
Äkkiä kuitenkin tajusimme, että soittaja on Viiru joka tassullaan painaa soitto rasiaa soimaan ja pois, soimaan ja pois...
Vaikka olen aina välillä masennuksen suossa niin kiinni, että meinaa jo pää upota pinnan alle, niin koetan aina keksiä jotain piristystä.
Erilaisia projekteja, moni jää kesken ja teen aina pikkuhiljaa.
1,5 metriä on tehty pitsikappaa ja odottaa vielä metrin lisäystä. Syntyy aikanaan.
Nyt uusin projektini on tämä ihanainen pyyheteline.
On siis tuunattava uudeksi. Puuttuu koukut. Katsoin jo Biltemasta koukkuja, mutta ei ollut mieleisiä. Kyllä niitä vielä vastaan tulee. Vanhat olis tietysti parhaat, mutta uudetkin käy, mutta pitää olla metalliset ja yksinkertaiset.
Päätin tehdä itse tuohon tuon pyyhepeiton.
On helppo ohje, valmiiksi piiretty ja tehdään laaka-ja varsipistoilla.
Hyllyä en enempää varmaan tuunaa, saa olla rosoinen punainen.
Loppuun maailman yksi kauneimmista lauluista, kun tämän aina muistaisi.


lauantai 3. toukokuuta 2014

Harmaassa sumussa...


En ole taas jaksanut päivittää, en ole jaksanut oikein mitään.
Kaikki on taas tuntunut taas niin pirun harmaalta, vaikka ulkona on välillä aurinko paistanutkin.
 Yllä oleva biisi kuvaa 100% olotilani, vaikken töissä olekaan.
Silti joka päivästä selviäminen on välillä todella rankkaa.
Koetin raahata itseäni ylöspäin askartelemalla, mutta nyt en ole jaksanut edes askarrella.
Tuntuu vain ettei ole vaihtokavereita ATC-korteille ja siksi en saa aikaiseksi edes niitä tehdä.
Joten jos joku haluaa vaihtaa ATC-kortteja niin vaihdan enemmän kuin mielelläni! 

Ainoa mitä olen saanut tehtyä on ollut ristipisto työ.


On ihan elämäni eka, helppo. Ei montaa väriä ja aika selkeä. 
En osaa tehdä sellaisia, joissa on monen monta väriä ja pieniä plänttejä. Eivät ole minun juttu.
Tuo malli on niin kovasti niin mieleeni, että tuon haluaisin tehdä liukuvärjätyllä värillä, vihreällä ja vaikka pinkillä tai violetille, mutta en tiedä onko sellaisia liukuvärjättyjä lankoja enää olemassa. Äitini kotoa on VANHOJA ristipisto-liinoja, joissa on tehty liukuvärjätyllä langalla tehty erilaisia kukkia ja ne on kyllä todella hienoja liinoja. Todella.

Jos tätä lukee joku ristipisto- taituri niin neuvo ihmeessä minua, olen tuon tehnyt ihan omilla nikseilläni ja eivät varmaan ole parhaita vinkkejä. 


Äidin luona olen pakottanut itseni käymään joka viikko, tuntuu, että on käytävä. Pakko.
 Mukava on käydä, kun ottaa asenteen ettei ota äidin sanoista itseensä. Antaa haukkujen mennä ja tulla, koska kuitenkin käy näin...


 Meillä on ollut ihan hauskaa, ollaan pelattu korttia jne. 
Viime viikolla meillä oli myös Ässä mukana.




Tuo penkillä istuminen on aivan uskomaton juttu. Ässä ei ole koskaan noussut meillä kotona penkille, ei ikinä ole edes etutassuja nostanut. Kun taas minun kotona koirat ovat AINA istuneet penkillä. Ässä nousi penkille ilman kenenkään pyyntöä tai mitään. Nousi vain ja oli kuin olisi aina ollut penkillä.

Vaikka minä olen ollut "harmaassa sumussa", ovat muut perheen jäseneet eläneet.
Nikosta tuli radioamatööri Maken jalanjäljissä.


Elli on taas saanut uudet tukikengät.


 Vaikka voin huonosti koetan silti nousta ylös, on taas pakko. Mutta pyydän teiltä apua.
Kommentoikaa ja ATC-harrastajat tehdään vaihtoja!

Koska en halua elää kuten alla olevissa kuvissa.

Minä en ole täällä