Oma valokuva
Kun minä synnyin oli 13.pvä perjantai ja kello näytti tasan 13, samaisena päivänä alkoi poliisilakko Suomessa. Moni ajattelee voi tuota onnetonta: kolmetoista on epäonnen luku, niin ajattelin minäkin ennen. Monta kertaa on elämä lyönyt vasten kasvoja. Monesti olen pudonnut polvilleni, mutta myös yhtä monta kertaa olen noussut ylös ja huomannut, ettei merkitystä ole montako kertaa kaadut, vaan sillä montako kertaa jaksat nousta ylös. Vaikka elämä meitä koettelee, niin jokaisessa päivässä on aina jotain hyvää. Elämäni tärkeimmät kultaiset säännöt ovat: ole toiselle sellainen kuin toivot toisen olevan sinulle sekä Arild Haalandin toteamus, että anteliaisuus on huume, josta ei koidu ikävyyksiä.

torstai 31. heinäkuuta 2014

Saat multa horsman, se rentun ruusu on...mutta mikä väri?


Minusta horsmat ovat aivan ihania kukkia! Rakastan niitten väriä.
Nyt vain huomasin, että markkinoille on lanseerattu myös vaaleampi väri!
Valkoisia olen myös nähnyt joskus, mutta en ennen näin ihanan hempeitä värejä!

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Mikä tämä on?

En ole ennen tälläistä nähnyt, joku pirkko mutta mikä?


tiistai 29. heinäkuuta 2014

Ässästä on moneksi...

Ässä on...


Ässä on...


Ässä on hyvin osallistuva koira.
Iltaisin ratkoo minun kanssa sanaristikoita  

 ja päivällä korjaa Maken kanssa autoa.


sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Helteen kourissa


Tämä helle on helvetillistä nivelrikkoisen nivelille. 
Nivelet jäykistyy ja kävelet kuin puu jaloilla.
En ole ikinä ollut helle ihminen, mutta nämä kelit ovat jo lämpimästä tykkäävälle Makelle liikaa.


En ole jaksanut tehdä mitään isompia. 
Elämä on ollut sisällä istumista tuulettimen edessä. Aurinkoihottumani on pahentunut tosi pahaksi ja jo vartti ulkona saa minut palamaan ja ihon nousemaan näpyille.
Joten olen ulkona vain illasta, jolloin hiivin kasvihuoneeseen kastelemaan kurkkuni ja kurpitsani.




Illalla istun portailla ja nautin jo viilenneestä ilmasta.

Viime viikolla istuin portailla. Sivupihalla näytti tältä. Aurinko paistoi täydeltä terältä.



Mutta etupihan puolelta oli tulossa myrsky. Yhtäkkiä lintujen laulu lakkasi ja alkoi tuulla. Myrskysi. Puitten kaarnaa ja lehtiä lensi vimmatusti ilmassa. Ukkonen jyrähti kerran. Odotin suurta sadetta ja myrskyä kamera tanassa. Vajaa viisi minuuttia ja kaikki oli ohi. Ei satanut pisaraakaan vettä.

Ukkosia on luvattu, mutta eivät ole meille asti tulleet. Minä rakastan ukkosia. Haluaisin aina lähteä ajamaan kohti myrskyä kameran kanssa, että saisi salama kuvia. Mutta Make sanoo aina, että ei... Ilmeisesti hän kunnioittaa ukkosta enemmän kuin minä.

Jos nämä helteet koettelee ihmisiä, niin kissat on onnellisia.
Riku haluaa vielä tulla kainaloon nukkumaan. 



Ässälle nämä helteet on rankkoja. Musta turkki on aina kuuma auringossa. Mutta joka päivä ollaan viilennetty oloa suihkulla.

Suihkun jälkeen voikin mennä nukkumaan.



Helteet ovat myös rajoittaneet kirppiskierroksia. Ei viitsi lähteä kiertämään, kun hiki valuu naamalta niin ettei silmälasit pysy nenällä.
Perjantaina kuitenkin vääntäydyimme kirpparille, hiki virtasi mutta teimme löytöjä.
Ellille ihanaisia paitoja.


  Kuten kuvasta näkyy, nämä paidat on kuin tehty Ellille!




Lisäksi löysimme Tiimarin Ale-kivaa, hinnat oli toki korkeat siihen mitä tämä jobbari maksanut, mutta ostin silti punaisia leimasin värejä ja muutaman kynän, Ellille kynäsetin.
Lisäksi löytyi Makelle taas halppislasit. Tuhoaa niitä sellaista tahtia. että ostan kaikki joita tulee vastaan. Hänellä on kyllä kahdet optikolta ostetut, mutta ei naurata jos noin 200euron lasit kestää kuukauden.

Tuo pastakone.... En ajatellut tehdä pastaa, vaan ostin sen Nikolle. Tarvitsee sitä vaappuhommissa. Saa folioon kuvioita tuon avulla.




Kesäisen outlet- myymälän ihanuus!!


En voinut vastustaa, vaikka hintaa oli  20e. Kallishan se oli, mutta pakko oli ostaa ja varsinkin kun entinen kukkaroni on jo rikki ja valmis roskikseen.
Taidan hiipiä hiljalleen vichy-pullon kanssa kohti ulkoportaita, on nyt jo varjon puolella, että siinä voi edes istua.