Oma valokuva
Kun minä synnyin oli 13.pvä perjantai ja kello näytti tasan 13, samaisena päivänä alkoi poliisilakko Suomessa. Moni ajattelee voi tuota onnetonta: kolmetoista on epäonnen luku, niin ajattelin minäkin ennen. Monta kertaa on elämä lyönyt vasten kasvoja. Monesti olen pudonnut polvilleni, mutta myös yhtä monta kertaa olen noussut ylös ja huomannut, ettei merkitystä ole montako kertaa kaadut, vaan sillä montako kertaa jaksat nousta ylös. Vaikka elämä meitä koettelee, niin jokaisessa päivässä on aina jotain hyvää. Elämäni tärkeimmät kultaiset säännöt ovat: ole toiselle sellainen kuin toivot toisen olevan sinulle sekä Arild Haalandin toteamus, että anteliaisuus on huume, josta ei koidu ikävyyksiä.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Sairas ja väsynyt.

Kyllä on taas ollut sellaista sairastelua, että oksat pois.
Viime viikon tortaina INR (marevan) oli 6.0. Pitäisi olla 2-3.
Eli verenvuoto riski kova. Mustelmia tuli ihan pienestä. Siitä, että Jukkiksen kynsi osui kevyesti käteen tuli 2 euron kolikon kokoinen mustelma.
Ja se päänsärky... Jotain aivan kamalaa.
Torstaista sunnuntaihin marevan oli tauolla ja maanantain labroissa olikin sitten täysin päinvastainen tilanne. Arvo 1.3 eli veritulppaan menossa.
Eilen alkoi sitten kamala hengenahdistus, syke oli korkea ja keuhkot oli kun tulessa. Tietenkin säihkähdin, että saan keuhkoveritulpan, mutta en saanut.
Kävin lääkärissä. Tulehdusarvot koholla, syke 105 ja happisaturaatio 90.
Happi auttoi ja pulssi ja happiarvo nousi normaaliksi. Hyvä niin.
Kyseessä siis joku virustauti joka jyllää keuhkoissa, kuumetta on pikkasen.
Mutta hyvä,että vain tälläinen tauti, eikä mikään veritulppa.

Viime viikolla sain sitten lääkäriltä sellaista viestiä, että tuo marevan pitäisi vaihtaa toiseen lääkkeeseen, koska heittelee niin kovasti ja korkeat arvot ovat vaarallisia siitä, että voi tulla aivoverenvuoto.
Kaksi lääkäriä oli sitä yhdessä pohtineet ja olivat sitä mieltä, että riskit marevanin kanssa on liian suuret.
Joten ensi viikolla minulla on lääkäri, jossa marevan vaihdetaan toiseen lääkkeeseen. Tämän myötä pitäisi päästä eroon verikokeista ja arvojen heittelyistä.

Samalla pitäisi käsitellä myös kilpparilääkitys. Vaikka olen syönyt lääkkettä, niin arvo on vain pahentunut vajaatoiminnan puolelle ja sen olen kyllä huomannut.
Järkyttävää paleltamista, väsymystä ja nuutumisen tunnetta.
Toivottavasti lääkitystä nostetaan reippaasti.

Olen siis ollut aivan töööt. Elämä on tuntunut tahmealta liisteriltä johon olen juuttunut kiinni...
Ei kivaa ollenkaan.

Mutta vaikka olen kuinka maassa on tiettyjä tyyppejä jotka saa minut aina nauramaan.
Perhe ja eläimet.

Kuten kuvasta näkyy meillä on rauha talossa ja kissat ja Jukkis on ystäviä!


                                           Riku on simahtanut Nikon kenkään!


Ostin tuon alusen Jukille, mutta ei kelvannut herralle, mutta onneksi jotkut muut kelpuuttivat sen itselleen.


On se komea mies!



Joskus pitää vähän isotella. 




Mutta eniten meillä kyllä nukutaan.




Minä haluaisin tehdä muutamia ATC-kortteja. 
Kiinnostaako ketään vaihtaa?

torstai 2. lokakuuta 2014

Jotain ihanaa...

Vaikka minun mieleni on maassa ja elämä tuntuu turhalta on minulla silti jokaisessa päivässä ilon aiheita, perhe, kissat ja tämä uusi ihanuus.




Herra on jo viisi vuotias, juuri täyttänyt. Mutta emme halunneetkaan pentukoiraa, vaan aikuisen, joka on sisäsiisti ja tottunut kissoihin.

Ja sellainen löytyi kuin ihmeen kaupalla.

Jukkis vaihtoi kotia entisen omistajan vakavan sairauden  takia.

Ja kuten kuvasta voi päätellä, Jukkis on oikea ROTUkoira, löytyy viittä eri rotua; Suomen ajokoiraa, Norjanharmaata hirvikoiraa, Valkoista paimenkoiraa, Englanninspingerspanielia ja labbista. :)








Meille satoi viime viikolla ensi lumi ja Jukkis oli aivan hulluna uuteen lumeen. :)






keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Kun en vaan jaksa...

Minua harmittaa suunnattomasti, etten jaksa päivittää blogia.
Asioita olisi mitä kertoa, mutta tuntuu niin turhalta. 

Ajatukset ovat mustia, miksi kirjoittaisin, ketä kiinnostaa...

Haluaisin tehdä ATC-kortteja, järjestää vaihtoja, mutta ketä kiinnostaa...

Olen eläin häkissä, nurkassa. Haluaisin astua ulos häkistä, mutta en sitten jaksakaan. 
Mitä väliä millään oikeastaan edes on...