Oma valokuva
Kun minä synnyin oli 13.pvä perjantai ja kello näytti tasan 13, samaisena päivänä alkoi poliisilakko Suomessa. Moni ajattelee voi tuota onnetonta: kolmetoista on epäonnen luku, niin ajattelin minäkin ennen. Monta kertaa on elämä lyönyt vasten kasvoja. Monesti olen pudonnut polvilleni, mutta myös yhtä monta kertaa olen noussut ylös ja huomannut, ettei merkitystä ole montako kertaa kaadut, vaan sillä montako kertaa jaksat nousta ylös. Vaikka elämä meitä koettelee, niin jokaisessa päivässä on aina jotain hyvää. Elämäni tärkeimmät kultaiset säännöt ovat: ole toiselle sellainen kuin toivot toisen olevan sinulle sekä Arild Haalandin toteamus, että anteliaisuus on huume, josta ei koidu ikävyyksiä.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

ATC-joulukalenterin ihanaa tunnelmaa!

On ollut todella ihanaa availla Aromaattista arkea askarrellen -blogin Anu-Riikan tekemää ATC-kalenteria.

Jokainen kortti on oikea taideteos.
Kiitos! 
Tässä puolet korteista! 





Korttien nimet ovat seuraavat.
1. joulu
2. Ukko rinteessä yksinään
3. Salaisuus
4. Joulunkellot
5.Mitä tapahtuu tontulle eläkeiässä?
6. kuusi varkaissa
7. Joulukuusi
8. Tonttu Torvinen on salainen...
9. Raskas on tontun taakka
10. Talventörröttäjät
11. Aika muistaa poismenneitä rakkaita
12. Oikeus jouluun.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Joulu hiipii meille

Kuusi tuli meille jo 10.12, mutta eihän se haittaa. Päinvastoin! 
Onneksi on tekokuuset!


Takan päälle on löytänyt tiensä led-valot, joulutähti, seimi sekä tontut.


 Viime vuonna ostamani tonttupariskunta tarkkailee talon touhuja aitiopaikalta.


Kivipöydällä palaa lyhdyt ja yksi tuoksu tuikku.
Joulun tunnelmaa parhaimmillaan!



Mukavaa joulun tunnelmaa myös Sinulle!




sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Lapsuuden muistoja ja ikävää...


Tämä on todellakin kuin tehty minun lapsuudesta.
Äidin äiti asui Lapin kairassa. Menimme sinne usein jouluina ja muillakin lomilla. 
Aina kesään 1986 asti, joilloin mummo kuoli. Oli silloin "jo" 86-vuotias.
Jouluista muistan mm.ssa sen, että sain siellä ensimmäiset sukseni.

Lapsuuden muistoja olen muistellut Ellin kanssa. 
Kun neiti on JO 12v, niin muistaa monta joulua ja monta lahjaa.
Muistelee ja kysyy aina muistaako oikein.
Ihania muistoja.

Nyt joulut ovat jo niin erilaisia.
Lapset ovat isoja ja enää ei tarvitse ostaa mitään leluja.

Joulun paino muuttuu nauttimiseen joulun tunnelmasta.

Lauantaina leivoimme Ellin kanssa. Sekin tuntuu niin mukavalta, kun on rivakka apuri auttamassa leipomuksissa.
Elli teki pullapoikia ja pitkon. Minä korvapuustit. 

Maken kanssa tehtiin kaneli-ässien ohjeella pikkuleipiä.


Joulun tunnelmaa luovat kynttilät.
Sain joulukalenterista ihanan kynttilän, suomalaisen ja käsin tehdyn.
Ihana!





Itsenäisyyspäivänä poltimme takan reunalla itsenäisyyden kunniaksi kynttilöitä. Onneksi yksikään kissa ei niitä hoksannut.

Nikosta ei ole kuulunut sitten perjantain mitään. Hiukan on hätä ja huoli. Vaikka tiedän ettei hätää ole, jos olisi olisivat soittaneet.

Sen mitä olemme fb:n kautta jutelleet, niin aika ankeaa menoa on. Asuvat jossain armeijan tukikohdassa, jossa on kauheat muurit ympärillä. Kuulema todella kolkko paikka, ei nettiyhteyttä tms.  Viestii aina silloin kun käyvät syömässä.

Sanoi viimeksi, että haluaisi jo kotiin, koska siellä on todella meininki kuin vanhassa Neuvostoliitossa.
Syövät ravintolassa, koska koulun ruuat ovat aika kehnoja. Peruna on kuulema ihmeellistä "jauhoa", joka maistuu pahalta.

Lähtevät Suomeen päin 18.pvä. 
Ikävä on kyllä jo kova.