perjantai 27. maaliskuuta 2015

Syvällisiä mietteitä... miksi edes kirjoitan?

Olen pohtinut paljon tätä blogia ja entistä.
Vuodatuksen aikaan oli paljon lukijoista joista tuli tosi tärkeitä ihmisiä ja ystäviä minulle.

Tämä blogi ei ole lyönyt ikinä läpi. Koen kirjoittavani tätä täysin yksin tyhjälle kuulijakunnalle. 

Ensiksi ajattelin,että kirjoita liian paljon, ettei kukaan jaksa lukea minun sairaskertomuksia.
Päätin siirtyä enemmän kuviin, ei niitäkään kommentoida.

Moni ei tajuakaan miten tärkeä tämä blogi minulle on. Minulla ei todellakaan ole live-ystäviä.
Ystäväni ovat kirje-tai faceystäviä. 
Vuodatuksen aikaan oli myös blogiystäviä, nyt niitä on enää muuta.

Olen siis todella yksinäinen.



Kokeilen saada tähän blogiin eloa ATC-korttien kautta, mutta tuntuu ettei niitäkään kavereita enää ole.

Tuntuu, että meidän Jukkis-koirallakin on enemmän kavereita kuin minulla.



Olen niin yksin....


17 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Tuttu tunne! Mutta juuri tänään muistelin sitä, kun joskus loukkaannuin kun muuan blogisti, jota usein kommentoin, valitti että kun kukaan ei kommentoi. Tuli semmonen olo, että ai jaha, mie en ole kukaan. Mutta ei sitä aina osaa sanoa mitään järkevää ja sitten helposti jättää väliin.
Ite oon ollu huomaavinani semmosen asian, että kun aloin vastaamaan jokaiseen kommenttiin - mihin nyt keksin jotain vastattavaa - niin oon ruvennut saamaan enemmän kommentteja. En tiedä johtuuko se siitä, mutta onhan ne kommenttiluvutkin mukavampia katsottavia, kun omat lasketaan mukaan :)

Monesti mietin, että kukaan ei varmaan jaksa mun kirjoituksia lukea, kun ne on niin tylsiä ja usein masennuksen sävyttämiä, mutta olen saanu palautetta, että siitä on apua sellaiselle, joka kokee samoja tuntoja - huomaa, ettei ole yksin ja ettei ne tuntemukset ole niin poikkeuksellisia, vaikka omassa mielessä saattavat kasvaa isoiksi ja ahdistaviksi. Ja ainahan voi jättää väliin, jos ei halua lukea toisen pahasta olosta.

Monesti olen toivonut, että osaisin sanoa jotain lohduttavaa ja kaunista ja hyvää, mutta en vaan osaa. En edes kirjoittaa.

Tanja kirjoitti...

Jotenkin koenkin että entinen blogi oli varmasti osalle "apuna" vaikeissa hetkissä, kun hyvin paljon kirjoitin työpaikkakiusaamisesta ja jaksamisesta. Nyt taas ajattelen ettei ketään kiinnosta lukea miten kelan kanssa taistelen, mutta ehkä pitäisi jakaa enemmän arkea niin voi toiselle tuoda sen tunteen etten olekaan yksin tuon asian kanssa.

Sanna kirjoitti...

No se jos mikä on monelle tuttua, Kelan kanssa tappeleminen siis. Kirjoita ihmeessä!
Mutta ei siitä kannata itelleen stressiä ottaa, blogin kirjoittamisesta ja niistä jutuista... ei sitä vain aina irtoa. Jutun juurta. Eikä itsekään aina jaksa kommentoida toisten blogeja. On kauheaa, jos alkaa pakolla kirjoittaa sitten edes jotain, koska "täytyy".

Olet kyllä oikeassa siinä, että ei se pitkän päälle huvita ilman palautetta... mutta joskus kaipaa tännekin semmosta peukunkuvaa, jota vois klikata merkiksi, että on lukenut ja ajattelee positiivisesti, vaikkei osaa ajatuksiaan sanoksi pukea.

Mie taas en osaa askarrella niitä kortteja - itse asiassa kun oon katellu kaikkia hienoja itsetehtyjä kortteja, on kynnys omatekemien räpöstysten mihinkään lähettämisellekin noussut hirveän korkeaksi. Eikä ole inspiraatiotakaan, ja rahaakin siihen tarttee kun ostaa kaikenlaista askartelukaupasta...

Maca kirjoitti...

Minä olen huomannut, että itselläni on aikoja, jolloin en vain jaksa kommentoida. Käyn lukemassa ehkä, mutta siihen se jää. Jospa kevään edistyessä voimia tulisi.
Voimia sinulle, et ole unohdettu.

Eija kirjoitti...

Voimia Tanja!
Myönnän, että olen ennemminkin lukija kuin kommentoija. Totta on myös se, että kommenteista saa intoa jatkaa blogin pitoa. Itse en aina keksi mitään järkevältä tuntuvaa sanottavaa ja silloin helposti jättää kommentoinnin. Ahkerasti olen kyllä lukenut blogiasi täällä sekä vuodatuksessa ja korttivaihtoihin en vain ole saanut lähdetyksi mukaan. Tosin en ole viime aikoina atc:eita paljon tehnytkään :))
Hyvää viikonloppua sinulle ja perheellesi!

Kati kirjoitti...

Voimia sinulle :)
Minäkin myönnän että enemmän luen kuin kommentoin näitä blogea. Mutta toivoisin että jatkat tämän blogin pitämistä ja kirjottelua. Päivirräin luen blogiasia ja pidän siitä.
Laitan sinulle postia alku viikosta.
Hyvää viikonloppua :)

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin luen juttujasi, mutta en omista itse blogia, niin en ole sen vuoksi kommentoinut. En osaa perustaa blogia. t. Tiina Tilliäinen

Funchis kirjoitti...

No koetetaas taas tätä kommentointia. Olen muuttunut minäkin kovin kiireiseksi: työpäivän jälkeen sitä sun tätä, pientä mummonvauvaa sun muuta. Eikä enää oikein jaksa töiden jälkeen. Korttipuuhatkin olen jättänyt pitkälle tauolle, jospa sitten eläkkeellä...... Pah ! Ajan säästöä olen harrastanut vain pikaisilla lukukäynneillä. Kommentointi minusta on ikävää, jos pitää kaikenmaailman "en ole roboti"-tekstejä tiirailla ja kirjoitella. Vuodatus oli jotenkin taipuisampi juttu. Enkä oikein ymmärrä, miten kukaan näitä blogeja täältä edes löytää, paitsi sattumalta. Kyllä täälläkin sinun elämääsi kuitenkin seuraillaan, vaikkei useimmiten mitään saa sanotuksikaan. Koeta jaksaa kirjoitella silti mieltä kiusaavista ja ilahduttavistakin jutuista. Koetin siis sanoa, että aika on nykyään kortilla.

Eme Hellsten kirjoitti...

Monesti on niin vaikea keksiä mitään kommentoitavaa. Tuntuu, ettei omilla kömpelöillä sanoilla ole mitään merkitystä. Vaikka itse kävisi läpi samaa ruljanssia ja tietäisi miltä toisesta tuntuu. Aina ei itselläkään jaksaminen riitä edes korttien vaihtoon, vaikka kuinka tietää, miten hyvä mieli siitä molemmille tulee.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Minäkin olen huomannut, että kaikki siirtyvät face bookkiin vai mikä se nyt on. Sinne laitetaan koko elämä ja luulisin, että se jos mikä on aikarosvo ja blogeissa käy vähän ihmisiä entiseen aikaan verrattuna. Itse tykkään pitää blogia, koska ei tarvitse olla koko aikaa tavattavissa ja peukkua nostamassa ja yleensä ottaen tietokoneella. Aikapula vaivaa todella. Olen myös huomannut, että ihmisille tulee väärinkäsityksiä, jos joku ei hyväksy face book kaveriksi. Minulle on vuosien mittaan syntynyt ihania ystävyyssuhteita täällä blogimaailmassa. Muutamia olen tavannut ihan livenä. Tärkeintähän on tekemisen ilo ja ilon tuottaminen muillekin,
Minä nyt olen varmaankin monelle riesa. Aina kun kurkkaan blogiin, jätän viestin. En käy katsomassa viestien vastauksia, koska seuraan 300 blogia ja kun laitoin kerran vastausseurannan päälle, minulla meni sähköposti tukkoon. Seuraaja nimittäin seuraa kaikkien antamat kommentit annettuun juttuun ja niiden vastaukset.
Ei kannata surra kommenttien vähyyttä. Blogissa säilvät ihanat muistot oikeassa järjestyksessä ja varmasti ihmiset kurkkaavat blogiin, vaikka kommenttia ei jätäkkään.
Ihanaa viikonloppua sinulle

Sinikka kirjoitti...

Käyn kyllä lukemassa aina kun olet päivittänyt,mutta olen tosi huono kommentoimaan...

Hanna kirjoitti...

Mä ainakin käym aina lukemassa siun jutut ja kuulumisesi kiinnostavat. <3 Aika vaan nykyään niin kortilla, ettei kyllä kortteiluun ole jäänyt aikaa, ja illalla kun oisi ehkä vähän aikaa, niin ei oikeen enää jaksa blogiakaan päivitellä kovin usein, välillä tuntuu myös että eihän ketään nyt kiinnosta mun arkijupinat ym. että miksi kirjoittaa.. mutta mutta... blogit on kyllä myös enempi mun juttu. :) Lapset pitää mukavan kiireisinä. <3

suvi kirjoitti...

Tsemppi-halit sulle Tanja <3 Ihan samanalaisia tuntemuksia sitä on mullaki,vuodatuksen aikaan sentään kommentoitiin blogeihin enemmän.Nyt ei,ei sitten huvita kirjoittaa/kommentoida/ lukea...Yks-puolista jauhamista,ymmärrän täysin sun tuntees <3 Facebuukissakin vaan tykätään...ei keskustelua,kommentointia..

Tuula kirjoitti...

Kaikki tuntuu olevan facessa. Minä kirjoitan blogiin 10 tekstiä ja säkällä saan niihin yhden kommentin.

Anemone kirjoitti...

Huono olen minäkin kommentoimaan. Olevinaan ei kerkiä kuin vilkaista , mitä toinen on kirjoittanut. Täytyis varmaan ottaa tapa että kommentoisi vaikka 15 min toisten blogeissa, kun koneella on :)
Tsemppiä sinulle, kyllä niitä blogi ystäviä varmasti on ♥

Anonyymi kirjoitti...

Sillä on todella paljon merkitystä miten kohtelee muita. Hyvää kesää sinulle!

Sirutuuli kirjoitti...

Tuttu tunne. Mutta miusta tuntuu, että blogit on muutenkin hiljentyneet kovasti. Miullakin oli alussa monta blogiystävää. Mutta omalta kohdaltani voin kyllä tunnustaa, että usein käyn vain lukemassa ja harvoin kommentoin mitään. Johtuu osittain siitä, että olen töissä yleensä n. 9-10 tuntia päivässä koneen ääressä, joten kotona ei enää oikein jaksa. Välillä yritän aina parantaa tapani...ja kohta huomaan, etten ole kommentoinut pitkään aikaan mitään. Nyt on kyllä lukemisetkin jääneet muutamaksi viikoksi. Nyt päätin taas yrittää parantaa tapani :)