torstai 31. joulukuuta 2015

Tervetuloa vuosi 2016!


Mietin elettyä elämää,
nyt kun vaihtuu vuosi tää.
Hyviä hetkiä vuodessa tässä, 
toisinaan kyynel kimmeltämässä.
Terveys, koti, ystävät hyvät,
siitä muodostuvat elämän jyvät.
Elämän raanua kutoessamme,
raitojen väriä valitessamme,
kirkkat värit, ilon juovat,
tummat raidat osansa tuovat.

Tulevalle vuodelle teen monta uuden vuoden lupausta.

1. Panostan neljään facebook-ryhmääni 100% enemmän. Voitte kysyä ryhmät facebookissa, jos kiinnostaa.

2. Panostan tähän blogiin 100% enemmän
Aion kirjoittaa JOKA PÄIVÄ jonkun postauksen.
Haluan, että blogini toiminta olisi yhtä vilkasta kuin vuodatuksessa aikoinaan. 
Sain silloin monta ihanaa ystävää ja blogini oli ihan luettukin. 
Monta niistä ystävistä on hävinnyt blogimaailmasta, mutta haluisin uusia tilalle.

3. Aion kirjoittaa joka päivä päiväkirjaa.

4. Aion neuloa hyväntekeväisyytenä sukkia ihmisille jotka niitä mielestäni tarvitsee.

5. Aion ilahduttaa pienillä muistamisilla mahdollisimman monta ihmistä vuoden aikana.

6. Aion alkaa taas tuunailemaan laukkuja jne.

7. Aion olla positiivisempi joka asiassa.

8. Aion lähetellä ihmiselle hyvänmielen postikortteja vuoden aikana.

9. Aion pitää listaa tehdyista käsitöistä.


Näillä tunteilla ja ajatuksilla uuteen vuoteen!



keskiviikko 23. joulukuuta 2015

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Onnea matkassa...

on usein, kun menen kirpparille ostamaan jotain tiettyä.
Ellillä oli viime perjantaina Itsenäisyyspäivän tanssiaiset koululla.
Ainoa mekko, joka sopi oli musta-sininen ja hiukan liian paljastava.
Sitä mekkoa tuunattiin ja saatiin siitä kelpaava.
Torstaina menin kuitenkin kirpparille mielessäni, josko löytyisi mekko.
Ja löytyihän se.
Niin täydellinen sinivalkea-mekko Elovena-tytölle. 
Ja hintaa vain 4e.
Mielestäni LÖYTÖ! 


Viime viikolla tein jo yhden perusteellisen joulusiivouksen.
Laitoin viimeiset jouluvalot esille sisälle.



Nuo joulupukkivalot on kamalat. Rumat ja pukki on vielä päästä roikkumassa, mutta nuo valot ovat vanhat. Varmaan 17vuotta vanhat ja ne kuuluvat lasten jouluun. 
Joulu alkaa, kun pukit päätyvät ikkunaan.

Siivouksen jälkeen olenkin nauttinut jouluntunnelmasta ja neulonut.
Mikä ihaninta joku muukin tykkää rentoutua minun kanssa. Mustafa.



Tämä otos on eilisillalta otettu. Mustafa sain kaksoispesun.
Olivat niin lähekkäin, että kyllä ne varmasti toisiaan rakastaa.


sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Sankarivainajamme, iso-setä Veikko.


Kävin taannoin lähipitäjässä kirpparilla ja samalla kerralla päätin käydä myös Veikko-sedän haudalla.

Seuraavan kerran menen hänen haudalleen joulun aikaan.

En ole ikinä Veikkoa tavannut, ei häntä ole tavannut isänikään.

Minuun Veikko on tehnyt lähtemättömän kiitollisuuden tunteen.

Aiemmin en häntä suuremmin ajatellut, mutta aloin tutkia äidin isän sotataustaa ja päätin tutkia ukkini (Veikon veljen tarinaa) ja lopulta päätin etsiä myös Veikon paperit Arkistolaitokselta.

Veikon paperit koskettivat syvältä.

Nuori mies kuoli suuressa taistelussa, jossa kaikki meni vikaan.
Kyseessä on Honkaniemen taistelu.

Linkistä pääsee lukemaan koko taistelutarinan, mutta tässä lyhyesti miten Veikko kuoli.
Veikko palveli JP3:ssa. Veikko on siis yksi noista 30 haavoittuneesta/kuolleesta.


Helmikuun 25.–26. välisenä yönä JP 3 ja panssarikomppania alkoivat siirtyä hyökkäyksen lähtöasemiin saatuaan noin kello 22.15 käskyn vastahyökkäyksestä. Valmisteluilla oli kiire, sillä hyökkäys edellytti toiminnan aloittamista jo klo 6.15 seuraavana aamuna. Alun perin oli ollut tarkoituksena hyökätä kello 5 aamulla, mutta tykistöyhteyksiä ei oltu saatu kuntoon hyökkäyksen tukemiseksi ajoissa. Tykistökeskitys osui JP 3:n ryhmitysalueelle, minkä vuoksi jääkärien tuli pysyä matalana eivätkä he kyenneet seuraamaan panssarivaunuja.Tykistövalmistelussa kuoli tai haavoittui 30 sotilasta, minkä vuoksi lähtöhetkeä siirrettiin toisen kerran, kello 7.15 alkavaksi.


Eino-ukkini oli varoitellut veljeään kirjeessään muutamaa hetkeä aiemmin, että älä ole typerä ja mene etulinjaan ja että ole varovainen.
Veikolta oli tullut kirje, ettei hän pelkää mitään. Hän puolustaa Suomeaan viimeiseen hengenvetoon asti.

Niin puolusti. Nuori mies antoi henkensä, että me voimme asua itsenäisessä Suomen maassa!

Kiitos siitä hänelle ja jokaiselle sodissa taistelleille!