Oma valokuva
Kun minä synnyin oli 13.pvä perjantai ja kello näytti tasan 13, samaisena päivänä alkoi poliisilakko Suomessa. Moni ajattelee voi tuota onnetonta: kolmetoista on epäonnen luku, niin ajattelin minäkin ennen. Monta kertaa on elämä lyönyt vasten kasvoja. Monesti olen pudonnut polvilleni, mutta myös yhtä monta kertaa olen noussut ylös ja huomannut, ettei merkitystä ole montako kertaa kaadut, vaan sillä montako kertaa jaksat nousta ylös. Vaikka elämä meitä koettelee, niin jokaisessa päivässä on aina jotain hyvää. Elämäni tärkeimmät kultaiset säännöt ovat: ole toiselle sellainen kuin toivot toisen olevan sinulle sekä Arild Haalandin toteamus, että anteliaisuus on huume, josta ei koidu ikävyyksiä.

torstai 21. toukokuuta 2015

NYT ON KOMMENTOINTI PAKKO!

Huomaisin, että sivullani on jopa 85 kävijää päivässä...
 Nyt saatte luvan kommentoida, vaikka tyhjä viesti. Haluan nähdä lukeeko tätä oikeasti kukaan.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Voi tätä ahdistuksen määrää...ja jotain ihanaakin.

Että ärsyttää ja ahdistaa.
Unohdin ottaa pari laskua maksupalvelusta pois, ja niin hujahti 130e tililtä vaikka ei pitänyt.
Ärsyttää ihan kamalasti ja ahdistaa.
Mutta jospa sitä taas kerran rämmittäisiin eläkepäivään, vaikka kyllä meinaa itku tulla.
Kuitenkin tälle kuulle oli vielä auton uusi katsastus, Nikolle uudet kengät.. huoh.
Ei auta muuta kuin rukoilla, että pärjätään...

Eilen havahduin, että minulla on tekemättömiä ATC-vaihtoja ja niihin sitten näpertelin kortit.

Selman kortteista ainoa "ostomateriaalista" tehty kortti on tuo lila.

Tarjan kortit taas tehty kokonaan lehtikuvista.




Facebookin ATC, Gothic Arch, Tuumaset ja muuta askarrellut keräilykortit-ryhmässä järjestin pienen GA ATC-vaihdon ja siihen tein itse tälläiset kortit.




Niko oli eilen aikamoinen teräsmies. Halkoi kirvellä kuvan kaikki puut. Ovat 70cm pitkiä eli leivinuuniin sopivia.
Kuulema hyvin napsahteli poikki enintään kahdella lyönnillä.
Reipas poika!






sunnuntai 17. toukokuuta 2015

MM-lätkä virkkaus 2015 ja muita ihmetyksiä.



Minulla on ollut vuosien ajan tehdä jotain erikoista käsityötä MM-lätkän kunniaksi.
On helpompi katsoa pelejä, kun teen jotain käsityötä.
Jos en tee mitään, niin minulta häviää kynnet.
Joten tässä vuoden 2015 MM-lätkä liina.
Helppo ohje, jota oli mukava koukutella menemään pelien aikana.

Meillä on ollut todella surkea kevät, vettä on satanut kokoajan.
vaikka vettä tulee ja on kylmää, niin silti luonto herää.
Raparperit kasvaa jo hurjaa vauhtia.



Tuntuu, että meillä juostaan lääkärissä nyt viikottain. 
Viime viikolla Nikon peukalo ja helatorstaina piti viedä Elli lääkäriin.

Ellille ilmestyi outoa ihottumaa, joka kasvaa kokoajan.
Sunnuntaina oli pieniä pisteitä ja keskiviikkona jo tälläistä.
Ja kasvaa vaan



Kyselin apuja keskustelupalstoilta ja moni veikkasi syyläksi.
Käytiin lääkärissä ja lääkäri kumosi syylän. Ikävä kyllä veikkasi, että kyseessä voisi olla jopa KELIAKIA!
Saatin jotain rasvaa, jota käytetään keskiviikkoon asti ja jos ei auta, niin labroihin.
Takaisin lääkäriin jos yhtään pahenee.

Tutkin keliakiaa lapsilla ja yksi oire oli pahoinvointi jota Ellillä on tosi usein, mutta olen aina ajatellut että johtuu suolikiertymästä.

En halua ajatella keliakiaa, minusta se on hankala sairaus, mutta jos ihottuma on sitä, niin sitten on.
Lukeeko tätä kukaan keliaatikko?

Näin paljon Niko sai meille puita! 
Yli 10 mottia eli yhden talven puut.


Tänään minä teen askarteluita ja kirjoittelen kirjeitä, on siis minun vapaapäivä!
Ruuaksi sutaisin jauhelihakeiton ja jälkkäriksi paistan valmis pullia.

Loppuun kuva: Iso koira, pieni kerä.
Ei taida olla Jukilla ollenkaan selkärankaa!


perjantai 15. toukokuuta 2015

Mitä onni on?

Onni on oma koti (siis ihan kokonaan oma, ei neliötäkään enää pankin)



Onni on myös ilmaiset 
(siis Niko raivaa ja saa palkkana puut itselle)
polttopuut.



Meillä menee vähän puita (vain 10 mottia per talvi), vaikkei meillä ole muuta lämmitystä kuin leivinuuni, mutta talomme on täysi hirsinen, joka vaikuttaneen asiaan.
Mutta vuoden puut meillä maksaa noin 400-500e eli todellakin hieno säästö!

Onni on oma ihana koira.



Onni on viisi kissaa.



Onni on myös omat ihana perhe.


Taidan olla tänään aika onnellinen!









sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäivänä 2015


Äitienpäivä.

Juhla joka saa minut monesti mietteliääksi.
 Aina puhutaan, että oma äiti on aina maailman paras äiti lapselleen.
Se on suurin vale maailmassa!

Oma äitini ei ole ollut aina maailman paras, mutta nyt itse aikuiseksi kasvaneena ja muutaman elämän viisauden kantapään kautta oppineena voin sanoa, että oma äitini on ollut lopulta maailman paras. Hän on tehnyt sen minkä on siinä tilanteessa voinut.

Nuorempana vihasin äitiäni. 
Olin vahvasti sitä mieltä, että pahat asiat voin unohtaa, mutta en ikinä anteeksi antaa.

Muutama vuosi sitten makoilin yksin saunan lauteilla ja mieleeni tuli Isä meidän rukous ja siitä kohta: 

" Ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet... "



 Sillä hetkellä tajusin, etten ikinä voi olla ikinä vahva ihminen jos en anna anteeksi. 
Voin antaa anteeksi, mutta unohtaa ei tarvitse. 
Annan anteeksi äidilleni ja olen siten vahvempi.

Kuitenkin tiedän, ettei kaikki äidit ole siltikään parhaita.

Ikävä kyllä lähipiirissäni on ihminen, joka on "hylännyt" lapsensa. 
Eikä ole tahtonut muuttaa asioita, kun lapset ovat jo kasvaneet aikuisiksi.

Hän ei vaan pysty olemaan äiti. Se on hänen heikkoutensa. 
Ei hän ole paha, mutta kypsymätön kohtaamaan lapsiaan ja menneisyytensä virheitä.
En tiedä osaako hän koskaan käydä ko. asioita läpi. Ehkä ei, mutta toivottavasti kyllä.

Eli hän ei ole vieläkään maailman paras äiti ja tuskin tuleekaan sellaiseksi.
Mutta toivon, että hänen lapsensa tekisivät joskus kuin minäkin. Antavat anteeksi ja kasvavat siten ehyiksi ihmisiksi.

Minun äitiyteni on ollut katkera tie.
Olen lapsellinen lapseton. Kahdeksan vuotta elämästäni olemme yrittäneet lasta. 
Kaksi isoa ja ihmeellistä ihmettä olemme silti saaneet. 
Olen heistä todella kiitollinen.
Muistan aina kuinka isäni sanoi minulle "antaisin vaikka silmäni tai käteni sinun puolestasi.."
Samoin voisin sanoa myös omille lapsilleni. 

Kun luen vauvojen surmista, pahoinpitelyistä ja lasten heitteille jätöistä, niin ihmettelen elämän järjestystä.
Miksei nuo lapset saaneet syntyä meille?
Meille, jotka olisimme pitäneet heistä huolen.
Miksi?

Sitä emme saa ikinä tietää miksi näin on.
Elämässä vain ei kaikki mene niin kuin tuntuisi viisaalta.

Kuitenkin koen suurta rakkautta ja mielihyvää, että osa näistä läheiseni  "hylkäämistä" lapsista  ovat osa minun elämääni.
Saan olla edes muutaman "hylätyn" rinnalla kulkija.

Tuntuu hyvältä, kun puhelin soi tai viestiä tulee. He ovat minulle rakkaita ja tärkeitä. 

Liian harvoin sen heille sanon... Mutta ehkäpä he tietävät sen.





keskiviikko 6. toukokuuta 2015

" Äiti! Meidän pitää varmaan lähteä lääkäriin", sanoi Niko.


Kuului eilen illalla halkopinolta. Olin juuri alkamassa kuokkimaan kasvimaatani.  Ekaksi menin panikkiin, että on irronnut sormi. Sitten pelkäsin, että jänne on poikki. Ei onneksi ollut kumpaakaan. Peukalohankasessa noin 5cm haava, johon tuli 6 tai 7 tikkiä.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Ihanaa- aurinko paistaa!

Kun aurinko alkaa paistaa, niin mieli virkistyy kovasti.
Tuntuu, että herää talvihorroksesta ja alkaa ajatus juosta paremmin.
Vai olisiko ajatuksen juoksun parantamisen takana nostettu Thyroxin annostus.
Mene ja tiedä.

Pariin viikkoon en ole jaksanut kirjoittaa kirjeitä saati askarrella. 
Olen vain iltaisin katsonut telkkaria ja virkannut.
Tälläinen valmistui  Vappupäivänä, kun katselin lätkää.


Oli jo puolet tehtynä viime kesän jäljiltä ja nyt tein loppuun, niin pitkästi kuin lankaa riitti.
Pituutta tuli reilu metri. 

Eilen aloitin sitten uuden tekeleen, kun ostin uutta lankaa (Novitan kartano), mutta pitää sanoa, että oli minusta kallista 4,90e kerä eli 100g.
Mutta tuhlasin ja ostin kaksi kerää. Oli niin ihanan värinen lanka, että ei voinut vastustaa kiusausta.


Elliä on taas kerran kiusanneet näärän näpyt.
Pirullinen vaiva.
Käytiin lääkärissä ja saatiin "vain" tipat. 
Kokenut ja töitä jo yli 20v tehnyt hoitaja oli kyllä sitä mieltä, että olisi viisasta laittaa isoon sairaalaan käynti, että puhkaisevat ja putsaavat kunnolla, niin ei vaivaisi niin usein. Mutta lääkäri oli sitä mieltä, että tippoja vaan, jos ei ei riitä tämä 2viikon kuuri, niin sitten vaan uusi kuuri.


Minun äidillä vaivasi myös pitkään näärän näppy, ei auttaneet kuurit.
Pääsi isoon sairaalaan ja siellä käynnin jälkeen ei ole enää näppyä ollut.
Toivotaan että Elli saisi helpotusta tavalla tai toisella tuohon vaivaansa. 

Minulla on jännä päivä torstaina. Lääkäri aikoo laittaa lopullisen hakemuksen minun eläkkeestä. Epäilen etten sitä saa ja pelkäänkin, että kohta olen ilman rahaa.
Tietenkin lääkäri on sanonut, sitä että pakko on myöntää ainakin vuosi, mutta pelkään silti. En kyllä ole Kelan asiakas ja kaikki hakemukset on menneet minun eläkeyhtiöllä läpi kerralla, mutta....

Olisipa helppoa olla kissa, senkus makoilis vaan... 


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Harmauden keskellä...

Enpä ole eläissäni nähnyt tälläistä vappua.
Lunta tuli taivaan täydeltä vappuaattona. Kaikkiaan varmaan sen 10cm.
Toki on sulanut poiskin, mutta silti...

On pelkkä muisto tälläiset aurinkoiset kevätpäivät.


Ilma on jatkunut tasaisen harmaana. On kylmä ja vettä sataa välillä kaatamalla.
Ei ole tehnyt mieli lähteä mihinkään piha hommiin, kun pitäisi olla turkishaalarit päällä.

Kylmyyden huomaa myös eläimistä. 
Ollaan mielemmin sohvalla ja sisällä lähekkäin.

On uskomatonta miten Jukkis ja Miina ovat ystävystyneet.
Koko ajan pitää olla Miinan pesemässä Jukkista ja vierekkäin nukutaan joka ilta. 
Mikä hauskinta, niin Jukkis antaa Miiinan pestä itseään ja puskea ihan sydämen kyllyydestä, ei aja pois. 


Montako kissaa näet kuvassa?