Oma valokuva
Kun minä synnyin oli 13.pvä perjantai ja kello näytti tasan 13, samaisena päivänä alkoi poliisilakko Suomessa. Moni ajattelee voi tuota onnetonta: kolmetoista on epäonnen luku, niin ajattelin minäkin ennen. Monta kertaa on elämä lyönyt vasten kasvoja. Monesti olen pudonnut polvilleni, mutta myös yhtä monta kertaa olen noussut ylös ja huomannut, ettei merkitystä ole montako kertaa kaadut, vaan sillä montako kertaa jaksat nousta ylös. Vaikka elämä meitä koettelee, niin jokaisessa päivässä on aina jotain hyvää. Elämäni tärkeimmät kultaiset säännöt ovat: ole toiselle sellainen kuin toivot toisen olevan sinulle sekä Arild Haalandin toteamus, että anteliaisuus on huume, josta ei koidu ikävyyksiä.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Ennennäkemätön Arabia. Tunnistatko?

Tein elämäni löydön kirpparilta.
Aivan minun näköinen Arabian kulho. Hintaa oli 5e, koska on pieni rokama reunassa.


Mutta mutta...Tiedätkö mitä sarjaa on?

torstai 25. kesäkuuta 2015

Meidän tontilla on AARRE!

En ole eläissäni nähnyt ennen näin lähelle osuvaa sateenkaarta.
Eilen illalla piirtyi meidän pihalle kokonaan.
Aina sanotaan, että on aarre sateenkaaren päässä ja tottahan se on... 
On meidän oma koti aikamoinen aarre!







torstai 18. kesäkuuta 2015

Viulunsoittaja katolla- no ei sentään!

Meillä uusataan aitan kattoa



-jo oli aikakin!

Hyvä siitä tuli!

-jo oli aikakin!

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Viirun Solarium ja varoittava käpälä.

Viirulla on yksi lempi paikka. 
Paikka josta kilpailemme... Kumpi ehtii ensin.
Jos viiru sinne ensiksi ehtii, niin minä en pääse siihen millään...

Nimittäin minun askartelupöydälle.

Ilmeisesti tuo lamppu lämmittää kivasti, niin siinä on mukava makailla.


Kun koetan työntää herraa pois tulee yleensä esiin käpälä...


joka varoittaa, että älä yritäkään siirtää minua.


Ja unet senkun jatkuu minun penaalia vasten.

perjantai 12. kesäkuuta 2015

torstai 11. kesäkuuta 2015

Kirppislöytöjä ja tosiaan LÖYTÖJÄ!

Ollaan Ellin kanssa kierretty ahkerasti kirppareita, joskus ei löydy mitään. Toisinaan taas tekee aivan mahtavia löytöjä.

Ostin kuunliljan taimia säkillisen 2e/kpl. 
Minusta halpa hinna kun olivat niin mahdottoman isoja ja hyviä alkuja.
Odottavat vielä pääsyä kukkapenkkiin. On nimittäin uusi penkki tekeillä,


Rakkaalle kummitytölle löytyi taannoin Hello Kitty-kännykkä. Hintaa vain euro ja oli muuten mieleinen känny.
Pienistä asioista tulee monesti iso ilo!


 Ostan aina jos vain löytyy myös vaatetta Saaralle.
Taas kerran löytyi halvalla hyvää vaatetta.
Angry Birds-pyjama 1e
t-paita 0,50e
legginssit 0,50e/kpl
Harmi ettei ollut enempää.
Alla olevan "puuverhon" ostin itselleni eteiseen, hintaa vain 2e.


Ja taas Saaralle. Nämä vaatteet yhteensä 3e. 
Ja aina jos kameran ottaa esille löytyy myös linssilude Jukkis. :D



 Ja tämä ihana puinen "kuppi" maksoi 0,50e ja on taas ihan minun näköinen.


 Ellille löytyy myös usein tosi hyvää vaatetta, mutta nämä oli jo LÖYTÖJÄ.

 Uudet mikroshortsit ja paita yht. 6e.


Uusi mekko 5e.

Musta mekko 1e.


Uusi t-paita 0,50e.



 Sitten nämä oikeat LÖYDÖT!

Kori 1e, on kahva rikki, mutta ei haittaa koska tästä tulee sienikori.
Taalari-kulhot 2e/ 4kpl (!!!!)
Muurlan kiepautus-tuikkula 1e.
Iso nippu käsityö-lehtiä ilmaiseksi.
Pokkari-ilmaiskorista myöskin.


Kaksi ihanaista sormusta 0,50e yhteensä.


Ja taas löytöjen löytöjä...
Cumulus-maljakko 2e
Seita-tuikkula 2e
Muurlan maljakko 2e


Pienet asiat tekee onnelliseksi niin kummitytön kuin kummitädinkin. 

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Jukkis siellä ja täällä!

 Niin se vain tahtoo mennä, että joka toinen kuva on aina kissoja tai Jukkista.
Joten taas kerran Jukkis-pläjäys.


Jukkista naurattaa.




Maken vauva...


tiistai 9. kesäkuuta 2015

Jo joutui armas aika, joka merkitseekin paljon meidän perheessä tänä vuonna.


Niin raikui tuo kesän aloittava virsi kirkossa jo kymmenen päivää sitten.

Kutoset saivat ruusut kevätjuhlassa, sen kunniaksi, että nyt on kahlattu alakoulu läpi ja edessä on uusi koulu; yläkoulu.


Vitoskutosten esitys keätjuhlassa oli todella mukaansa tempaava ja hieno.



 Tuntuu, että vastahan Elli oli eskarilainen ja nyt jo nuori neiti, joka hyvästelee alakoulun ja sen mukavat opettajat.
Elli halusi muistaa jokaista opettajaa kukkasen ja halauksen kera.





Kun katselin Elliä luokassa rintaani pisti pieni haikeus, minulla ei ole enää pientä tyttöä, vaan teinityttö.


Se on siinä! Todistus kädessä, kohta uusia seikkailua!
Keskiarvo oli yli 8.5. Olen oikein tyytyväinen.


Elli päätti alakoulun ja Niko puolestaan ammattikoulun.
 On siis metsuri/metsäpalveluitten tuottaja. 
Lukion matikan kirjoittaa syksyllä uusiksi.
Amiskan todistus oli aivan loistava. Keskiarvo miltei 3 (arvostelu 1-3)
Saipa Niko vielä stipendinkin.



Niin on minun lapset saaneet päätökseen yhden etapin elämässään.
Ellin kohtalo on selvä, edessä kolme vuotta yläkoulua.
Niko on jo töissä ja haki jo uuteen koulutukseen; "motokuskiksi" ja sitten ensi keväänä hakee AMK:un ja sitten alkaa lopullisen päämärän tavoittelu.

Vaikka koulujen eteneminen aiheuttaa haikeutta, samalla koen tyytväisyyttä. Lapset pärjää koulussa hyvin ja etenevät elämässään eteenpäin.
Mikäs tässä on ollessa.