Oma valokuva
Kun minä synnyin oli 13.pvä perjantai ja kello näytti tasan 13, samaisena päivänä alkoi poliisilakko Suomessa. Moni ajattelee voi tuota onnetonta: kolmetoista on epäonnen luku, niin ajattelin minäkin ennen. Monta kertaa on elämä lyönyt vasten kasvoja. Monesti olen pudonnut polvilleni, mutta myös yhtä monta kertaa olen noussut ylös ja huomannut, ettei merkitystä ole montako kertaa kaadut, vaan sillä montako kertaa jaksat nousta ylös. Vaikka elämä meitä koettelee, niin jokaisessa päivässä on aina jotain hyvää. Elämäni tärkeimmät kultaiset säännöt ovat: ole toiselle sellainen kuin toivot toisen olevan sinulle sekä Arild Haalandin toteamus, että anteliaisuus on huume, josta ei koidu ikävyyksiä.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Joulupukin töissä




Minulla joulupukin työt on hyvällä mallilla.
Kirjekavereille.


Hilu-ystävän joulukalenteri on jo lähetetty!


Kasun kanssa vaihdettiin ATC-joulukalenteri...
minä en muistanut kuvata kortteja, mutta muistin napata kuvan itse kalenterista.
Itse luukut varmaan näkee Kasun blogista!



tiistai 24. marraskuuta 2015

Katri Helenan joulukonsertti meidän kirkossa!


Harvinaista herkkua meidän kylällä, mutta niin vain tuli Katri Helena meidän kirkkoon pitämään joulukonserttia lauantaina. Viimeksi on käynyt meidän kirkossa 38v sitten. Lupasi tulla taas 38v kuluttua.

Kirkko oli tupaten täynnä.



Konsertti oli oikein antoisa. Katri Helena osaa ottaa jokaisen ihmisen yleisössä omakseen.





Mikä hienointa oli paikalla valotekniikkaa ja tunnelma kohdallaan!

Osa noista uusista on hiukan outoja, mutta osa taas aina ihania. Esimerkiksi itse rakastan jo tuota "Niin on aina ollut" laulua.

Kuvat ovat huonoja. Anteeksi.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Diagnoosit: Neuloosi, sisustuskuume ja askarteluholisti.

Yleensä tauko blogissa tarkoittaa, että olen niin pohjamudissa etten saa aikaiseksi kirjoittaa.

Nyt kuitenkin olen sisustanut, neulonut ja askarrellut innokkaasti.
Neulomuksia en esittele, ovat joulupukin hommia.

Mutta askarteluissa on ollut mm.ssa magneetteja.



Lisäksi meillä meni koko viikonloppu siihen, kun laitettiin eteiset ja keittiö uuteen uskoon. 

Meidän vanhat kodinkoneet (1980-luvulta oleva liesi ja jääkaappi sekä 14v vanha astianpesukone) pääsivät viimein eläkkeelle.
Kaikki muut toimivat paitsi lieden uuni, mutta ovat varmaan niin kamalia sähkösyöppöjä, että hirvittää. 
Uudet varmasti hankkivat hintansa takaisin sähkölaskussa. Jo pelkkä pakastimen vaihto kesällä pudotti sähkölaskua noin kympin. Entinen pakastin oli 500 litrainen ja 20v vanha. Toimiva sekin. Nyt ostimme pienen 100 litraisen, joka meille riittää mainiosti.

Nyt on kaikki kodinkoneet pakastinta ja kahvinkeitintä uusittu ja toivotaan, että kestävät yhtä hyvin kuin entiset.

Haaveissa on mittatilauskeittiö parin kolmen vuoden sisään, joten nyt tehtiin vain halpoja ratkaisuja.

Keittiöön hommattiin yksi iso kaappi (kattilakaappi). Hinta 10e


sekä vetolaatikot 10e. Näitä on kaksi.


Meidän talo on rakennettu 1952 ja silloin ei ole ihmisillä ollut hirveästi tavaraa, joten meillä ei ole yhtään kunnon komeroa eteisessä. Aiemmin tässä nurkassa oli kaikki vaatteet rumasti naulakoissa. Nyt siististi komeroissa. Komero maksoi 10e.



Lisäksi "verranta" oli ilman kaappeja. Ei enää! Hinta 10e.


Nyt on kaikki vaatteet ja roinat & romppeet kaapeissa!

Ja koko "remontti" maksoi 50e! 

Kyllä kierrättäminen kannattaa! 

Minulla on keittiöön ja eteiseen uudet verhot, kunhan vain asettuisin ompelemaan.
"Uudet" verhot tulivat maksamaan 20e. Toiset on ihan Vallilaa. Esittelen ne sitten ikkunassa. 
Halvalla saa remonttia ja sisustusta tehtyä jahka käyttää kirppareita ja mielikuvitusta!

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isä




Mä yksin yössä jälleen harhailen
Ja tunnen loppuvan
jo viimeistenkin voimien
Kun tunnen voimas sun
Uskomaan sä saat taas mun
Ei mikään oo niin kylmää
Jos uskon menettää


Muistan purjehdukset nuo
Saaren yksinäisen luo
Vaikka myrsky löi
Sä sanoit kaikki hyvin aina ois
Taivasta kun katseltiin
Luotin silloin enkeliin
Miksi liian aikaisin sä
lensit pois
Muistan hymys lämpöisen
Olit mulle ikuinen
Vaikka myrsky löi
Sä jaksoit aina vaan ymmärtää
Isä missä oletkin, sinut löydän myöhemmin
Ei kadottaa voi koskaan ystävää



Niin lyhyt matka on tää ihmisen
On ystävänä mulla ikäväni ikuinen
Niin kauan elät vaan
Kun joku pitää muistonaan
Kaikki tää on turhaa
Jos sinut kadottaa.

Rakastan sinua, Isä!