maanantai 22. helmikuuta 2016

Näkymätön nainen.

Tänään menin heti aamusta kauppaan ja parkkipaikalla huomasin naisen, joka on minun ikäinen. 
Olimme yhtäaikaa koulussa, vierekkäisellä luokalla.
Mieleeni tuli kuinka hän oli aina yksin- AINA.

Miksi hän jäi aina yksin. En voi tajuta. Minusta hän oli vain niin näkymätön, että hänet oli helppo ohittaa.

Joskus minä koen olevani näkymätön. Koulussa olin opettajien silmissä näkymätön.
 En ollut  loistava oppilas, mutta en myöksään huono.
Koulu aikaan en ollut kavereiden kesken näkymätön. 
Silloin suunniteltiin suurta tulevaisuutta.
Mutta kuinkas kävikään?

Koen olevani näkymätön.
Minä häviän. 
Muut minun ikäiseni tekevät juuri uraa, elävät pienten lasten arkea ja minä... häviän.

En ole töissä, en kuulu työyhteisöön. Minulla ei ole mitään harrastusta, joka toisi minulle yhteisön.
Minä vain olen. Näkymätön.


1 kommentti:

suvi kirjoitti...

samassa veneessä ollaan<3