sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Sitä ei pitänyt enää tulla ja se tuli taas!

Olin jo varma, ettei se enää hyökkää minun kimppuun, että olen päässyt siitä eroon.

Olenhan ollut miltei vuoden ilman lääkitystä.

Mutta taas se tuli. Kylmänä, tahmeana ja ison kivitalon kokoisena.

AHDISTUS.

Se roikkuu kiinni minussa, ei poistu, vaikka ajattelen kuinka positiivisesti.
Se kuiskii korvaan: "tapa ittes!" "olet arvoton."

Kun olet illalla menossa nukkumaan, se vyöryy päälle. Pomppii rinnan päällä, niin että sydämeen sattuu... 
Se kertoo kokoajan, että kaikkien olisi parempi ilman sinua.

Koetat nukahtaa ja heräät henkeä haukkoen. Kuin hukkuva...

Hukun omaan ahdistukseeni...



9 kommenttia:

RH kirjoitti...

<3

Sinisen sohvan emäntä kirjoitti...

Olet tärkeä ja arvokas! Lämmintä myötätuntoa ja kauniita ajatuksia sinulle. Hae apua, tarvitset sitä. Muista, että ajatukset tulevat ja menevät, tilalle voi saada hyviä ajatuksia. Ahdistuksen tullessa, tee jotakin käsilläsi. Aurinko paistaa ja tuo valoa ja iloa, eritysesti sinulle!

Silkku kirjoitti...

Isäni sanoi minulle kerran tämän mietelauseen ja se on kulkenut minulla päässä siitä asti: On vain tämä päivä, huomista ei ole! Se on auttanut minua monissa paskafiiliksissä, kun sen oikein ymmärtää! Voimahaleja sinulle ja muista että et ole yksin noiden tuntemustesi kanssa ♥ Elämä voittaa!!!

Liiolii kirjoitti...

Voimia, tuttu tunne täälläkin tuo ahdistus. Auringon valo ja pääsiäisen ilo koskettakoon sinua!

Anonyymi kirjoitti...

Minulla aivan samanlaisia tuntemuksia ensimmäistä kertaa elämässäni, yöt ovat kaikkein pahimpia ja on vielä jaksettava lähteä töihinkin aamuisin.
En oikein tiedä miten tästä eteenpäin?? Tsemppiä sinulle oikein paljon ja jospa kevään tulo ja kesä toisi iloa elämäämme.

Terveisin Tuija Ylä-Savosta

Anonyymi kirjoitti...

niin ...sanoja ,oikeita,eikä vääriä en osaa kirjoittaa.
....toinen täällä valonlapsi on ja toinen yötä rakastaa....
Minulle tuo lisääntynyt valo,ahdistaa,haluaisin kömpiä pimeään,yksin:(
Toivottavasti asuin paikkakunnallasi on mielenterveysyksikkö,terkkarissa,oma hoitaja mahdollista saada?
Minullakin "oli" muka ystäviä,??
Eniten kaipaan päiväkahvi-jutusteluja?,mutta minunlla onkin VIRKA-YSTÄVIÄ!!!!
diakonissa,pappi.omahoitaja(mielenterveyden erik.sh).
Tämä netti on yksi henkireikä,minulla ei omaa blogia ,taitoa tai rohkeutta ei riitä aloittaa,luen eri ikäisten tavallisia juttuja.
Toivon sinulle sydämmenipohjasta voimia ja valon pilkahdusta valottomaan tunneliin.
Sinulle voimia rukoillen.

menninkäinen

Anonyymi kirjoitti...

Hei!!

vähän näin blogisi lukijana olen huolissani.

oletkos saanut "ammattiapua" oloosi,sillä tuskin meistä lukijoita voi sinua auttaa,niinkuin ammattilainen.

sinulle kuitenkin oli kuusi eri henkilöä, vastannut?,etkä ole kuitenkaan yhteenkään kommentoinut.
kerroit ahdistuksesta/ja me kuitenkin oven takana soitetaan kelloavasit tai et,tiedämme sinun olevan siellä,mutta emme tiedä oletko saanut apua!!!,verhot vain liikkuu.......

Anonyymi kirjoitti...

anteeksi,älysti kirjotus virheitä......:(

Anonyymi kirjoitti...

On kurjaa että et voi nauttia elämästä vaan pitää kärsiä aina. Tsemppiä