Oma valokuva
Kun minä synnyin oli 13.pvä perjantai ja kello näytti tasan 13, samaisena päivänä alkoi poliisilakko Suomessa. Moni ajattelee voi tuota onnetonta: kolmetoista on epäonnen luku, niin ajattelin minäkin ennen. Monta kertaa on elämä lyönyt vasten kasvoja. Monesti olen pudonnut polvilleni, mutta myös yhtä monta kertaa olen noussut ylös ja huomannut, ettei merkitystä ole montako kertaa kaadut, vaan sillä montako kertaa jaksat nousta ylös. Vaikka elämä meitä koettelee, niin jokaisessa päivässä on aina jotain hyvää. Elämäni tärkeimmät kultaiset säännöt ovat: ole toiselle sellainen kuin toivot toisen olevan sinulle sekä Arild Haalandin toteamus, että anteliaisuus on huume, josta ei koidu ikävyyksiä.

tiistai 16. elokuuta 2016

Hiljaisuus...

Hiljaisuus on vaivannut blogia, mutta en ole vain ehtinyt enkä jaksanutkaan.
Olen ollut oravanpyörässä, unettomuuden sisällä.
Yöllä valvon ja odotan unta. 
Aamulla taas olen puoli unessa ja nukun vaivatta puolille päiville.

Perjantai-iltana en ottanut yhtään unitablettia, koska pystyin nukkumaan vain pikkasen yli kolme tuntia.
(Aamulla startattiin Nennin ja Ellin kanssa kohti Tuuri klo 05.00.)

Nukuin tuon kolmisen tuntia sikeästi.
Seuraavan päivän jaksoin hyvin ja valvoin yli 20 tuntia putkeen.
Lauantai-iltana vähemmän kuin tavallisesti unitabletteja ja tajusin, että minun kamala väsymys sunnuntaille tulee niistä pillereistä.

Pudotin määrää pienemmäksi vieläkin.

Eilen illalla nukahdin hyvin, varmaan puoleen tuntiin. 
Tänään olen ollut ihan pirteä.
Siivosin suuresti; vaihtelin matot keittiöön ja olohuoneeseen pesin lattiat ja järjestelin pikkasen enemmän. Toin pelargoniat sisälle...

Mietin olenko tullut sairaaksi lääkkeestä?
Minulle on  määrää nostettu ja nostettu.

Äsken luin netistä juttuja ko.lääkkeestä (ja tiedän ettei kaikki netissä ole totta jne.) ja minun kokemukset on samanlaisia kuin muillakin:
 voimakas väsymys päivällä
hermo nytkähdyksetahdistuksen lisääntyminen
unirytmin sekoaminen

Nyt haluan ajaa tuon lääkkeen alas. En halua syödä sitä. EN!

Tosin tiedän, ettei lääkäri sitä vaihda mielellään.
Tiedän, että kuulen, että se on turvallinen ja hyväksi todettu lääke. 
Mutta kai minulla on oikeus vaatia sen vaihtamista toiseksi?

Tulipas ahdistava postaus...
Mutta unettomuus on kamalaa, mutta niin on lääkkeitten syöttäminen väärin perustein.
Meillä ei kissat tarvitse unilääkkeitä! 


9 kommenttia:

RH kirjoitti...

Eräällä keskustelupalstalla tuli ihan vähän aikaa sitten ilmi lääketehtaan tutkimusvilppi - oli vaiettu neutraaleista ja negatiivisista tuloksista ja julkistettu vain positiiviset vasteet lääkkeeseen, ja näin saatu lääketutkimus näyttämään siltä, että kyseisellä lääkkeellä on vaikutusta vaikkei ole. (http://content.iospress.com/articles/international-journal-of-risk-and-safety-in-medicine/jrs717)
Englanninkielinen, mie en jaksanu sen tarkemmin kahlata läpi, mutta käsitin ettei ole lumelääkettä parempi vaikutus. Vähän aikaa sitten tuli päivänvaloon paroksetiinista vastaavanlainen (se oli lääke, joka oli sotkea mun elämän kokonaan - kauhea myrkky!) mutta silti sitä myydään. Ties kuinka paljon tuollaista tutkimusvilppiä on tehty ja kuinka paljon lie maailmassa kärsimystä niiden takia...

Miehän jätin lääkkeet kokonaan pois, kun jäin eläkkeelle. Kun ei tartte olla työkykyinen, voi välillä olla masennuksissakin, kun se ei kuitenkaan oo mulla niin tappavankamala. Itken kun itkettää ja koitan pärjätä ahdistuksen kanssa esim. dkt-kurssin työkaluilla. Valvon kun ei uni tule ja nukun kun ehdin. Toistaiseksi jotenkin nilkuttanu elämää eteenpäin silläkonstin, toivottavasti sie löydät itsellesi sopivan tavan!

Silkku kirjoitti...

Ihanat kisulit:) Tiedän miltä tuntuu kun uni ei tule, olen siitä kärsinyt koko ikäni, mutta viime vuodet olen nukkunut yllättävän hyvin (olen saanut hyvät lääkkeet,jotka sopivat minulle) Voimia sinulle ♥

Viltsu Mari kirjoitti...

Täälläkin yksi kohtalontoveri, kun kivut valvottavat yötä päivää. Nyt vihdoin löytyi lääke, jolla saan nukutuksi hieman paremmin. Ei enää 20 minuutin - tunnin yöunia, vaan useampi tunti kerrallaan. Voimia sinulle. Sinä itse päätät kehostasi ja mitä suuhusi laitat. Sinua ei voi pakottaa lääkkeisiin. Miettikää lääkärin kanssa yhdessä hyöty ja haitat.

suvi kirjoitti...

Voimia sinne.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Ihanasti kissat ottavat elämän. Tosi rennosti.
Minäkin tiedän miltä tuntuu unettomuus. Nousen usein askartelemaan, koska ihan sama tehdä jotain kun pyörin sängyssä muuten.

http://tuijankortteilua.blogspot.com kirjoitti...

Tiedän ton tunteen, itselläni ennenkuin jäin sairasl. ja sitä kautta. oli mulla jatkuvaa pätkäunta.
Nyt nukun vähän paremmin, minulla siihen rentouttava lääkitys, ei unitablettia.

Susanna kirjoitti...

Tuo on kyllä kamalaa kun ei saa nukuttua! Toivottavasti saat lääkeasiat kuntoon. Ihanat nuo teidän karvaiset-kaverit ;)) Jos järkkäätä "toveri-syyskuuta" niin minäkin osallistuisin. En ole kerinnyt vierailemaan täällä blogissasi ja missasin sen elokuun toveri-juskan. Parempia vointeja sinulle!♥

Pelaguu kirjoitti...

Minullakin on ongelmia unen saannin kanssa jne.. Minullekin on kokeiltu monia lääkkeitä. Olikohan mirtazapin, joka väsytti päivällä, mutta nukutti kyllä yöllä. Se vaihdettiin, ensin oli ketipinor (annoksen nostaminen aiheutti painajaisia yöllä ja sekavia unia) ja sitten on nyt Olanzapin yksi tabletti, joka on ihan ok. Monia mielialaan, psykoosiin käytettyjä lääkkeitä käytetään unilääkkeinä. Oikeat unilääkkeet ja rauhoittavat koukuttavat, niihin jää siis koukkuun ja tulee vieroitusoireita, niitä en suosittele käytettävän pitkään. Parempaa vointia sinulle!

Tanja kirjoitti...

Pelaguu: Minulla oli myös ketipinor ja oli juuri noita painajaisia ja ahdistusta... :/