lauantai 22. heinäkuuta 2017

Peltiä ja lasia vuosien takaa...

Olen aina rakastanut peltirasioita. 
Ne on niin kauniita. 
Minulle ei tarvitse olla priimaa, pitää vain miellyttää silmää.

Haaveena olisi löytää kultainen Princess-peltirasia.

Ehkäpä se joskus tulee kirpparilla eteen.
Tämän alla olevan rasian löysin kirpparilta edukkaaseen 4 euron hintaan ja
on Vaakuna-rasia, jossa on ollut Julia-konvehteja eli kotimainen rasia.
Ikää en osaa määritellä. Ehkä 70-luvulta.


Tämä on puolestaan ulkomaan tuliainen yli 60 vuoden takaa-näin myyjä kertoi. Sisällään on pitänyt karamellejä. Tämä lähti mukaan ihan vain hintansa takia, joka oli vain 2e.


En ole ikinä ollut pullokeräilijä, vaikka olen ajatellut, että vanha pitkä kaulainen vihreä Sprite-pullo olisi kiva laittaa talteen, mutta en siitä maksaisi paljoakaan.
Tämä pullo maksoi 2e, mutta tämän etiketti oli sellainen  jota en ole eläissäni nähnyt. 
Kuulema on ollut myynnissä lyhyen aikaa 1970-luvun alussa. 
Tämän halusi Niko itselleen, joten se olkoon hänen.



Tämä on kallein ostokseni pitkään aikaan.
Tamara Aladin kääntömaljakko.
Maksoin 10e, mutta tiedän että tästä vihreästä jotkut maksavat jopa 20e. 
Minulla on näitä ennestään ruskea ja kirkas, joten olihan vihreä pakko saada riviin.


Tämä kirja on taas bongaus nettikirpparilta. Olen tämän kertaalleen lukenut kirjastosta ja oli todella mielenkiintoinen.
Kirjassa on iso tietomäärä Juankosken kiinteistöistä, joista osa on jo nyt historiaa. 

Hintaa kirjalla oli 7e, enkä miettinyt kahtaa kertaa!




torstai 20. heinäkuuta 2017

SyÖPä

Se sitten äidillä on...
facebookissa on salainen ryhmä, jos haluat
seurata taistelua.
Pyydä ensiksi kaveriksi jne.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Leikkuulaudat on in!

Monesti minua naurattaa oma keräilyni.

Aiemmin keräsin intohimoisesti  lehmä-esineitä. Meillä oli kaikki lehmää (astiat, verhot, koristeet...) Sairas lomalle jäätyäni lopetin ja hävitin kaikki lehmät. Syy lienee ollut osittain kipeä muisto työpaikkakiusaamisesta  ja kaikesta siitä mitä lomittaja aikana eteeni tuli.

Keväällä, kun pidin suursiivouksen niin paljon tavaraa lähti kiertoon.
Ne eivät vaan enää sykähdyttäneet ja tuntuivat turhilta.

Nyt olen törmännyt monta kertaa ihaniin "leikkuulautoihin".
Ne ovat puhutelleet ja ne on ollut pakko ollut ostaa.
Näin ne koristaa keittiön seinää. 




Tämän punaisen leikkuulaudan muistan 1980-luvulta. Tuollainen oli meillä kotona. Tosin ruskea ja kukat oli huomattavasti pienemmät. Äitini taisi saada sen äitienpäivälahjaksi.
On kotimainen ja minun mielestäni oikein ihana! 
Hintaa taisi olla 2e.




Tämä musta, jossa on ihanan kirkkaat neon värit! Kuvassa ollaan selvästi minä ja Make!
On varmaankin venäläinen tai neuvostoliittolainen. 
Ainakin kuvio antaa niin ymmärtää. Tämä on minusta ihan extrasuper ihana. 
Hintaa oli tasan euro!



Sunnuntaina löysin tämän ihanuuden pihakirppikseltä. 
Hintaa 0,50e ja käy hyvin lisäksi seinälle kun on ihanan kirkkaat värit.

Minulla ei ole noille mitään muita vaatimuksia, kunhan ovat "leikkuulautoja" ja miellyttävät silmää.
En ala keräämään keräämään, vaan ostan jos sopiva tulee vastaan.


sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Lapsuuteni lelut ja aikuisuuteni nuket.

Lapsena en tykännyt juurikaan nukeista. Oli minulla yksi nukke, 
Maikkimari ja se oli laulava nukke. 
Selässä oli nappi josta Maikkimari rallatteli kaksi eri laulua.
Hiukset olivat ehkä ruskeat, mekko vihreä skottiruutuinen.
Maikkimarin kuolema oli hyvin traaginen.
Nimittäin veljeni sai päähänsä hirttää sen ja ampua vielä ilmakiväärillä.
Ilkeä veli, joskaan ei minulle mitään traumoja jäänyt.

Lapsuudesta on jäänyt muutamia nukkeja mieleen, joita olen pitänyt kauniina ja nyt olen niitä itselleni ostanut, kun olen alkanut pitää nukeista enemmän kuin lapsena.

Tämän ihanaisen löysin jo keväällä. Tämä oli jollakin minun kaverilla ja aina ihailin tätä nukkea. 
Maksoin tästä 2e ja myöhemmin minulle selvisi, että on ihan suomalainen Dollytex- firman tekemä nukke. Nimeltään Taina ja häntä on tehty 1960-70 luvulla.
Tätini on samanlainen nukke-fani kuin minäkin ja teki Tainalle ihanaisen kesäasun.
Tainalla oli nimittäin vain nuhjaantunut Lapin puku päällä, niinkuin usein on näillä Dollytexin nukeilla.
Dollytexin nukeista löytyy tietoja Tämän linkin takaa.

Tainalle olen ostanut jonkun verran vauvan vaatteita kirppareilta, mutta niitten pitää olla retroa/värikkäitä ja tarkoitus on Taina pukea aina vuoden aikojen mukaan.


Tämän Lapin asuinen nuken löysin viime viikolla. Hintaa oli myös 3e. On pienempi kuin Taina ja sain nimekseen Aslak.
Aslak on myös Dollytexin nukke. Asu on todella huono kuntoinen, joten en tiedä mitä tekisin. Jos osaisin tekisin Aslakille uuden asun. Voisi olla vaikka pienen pojan asu. Täytynee koettaa etsiä kirppareilta. 
Aslak on hyvin likainen ja ajattelin hänet kohta pestä.



Askartelupöytäni luona minulla on hylly, jonka yläpuolellä on Ellin pienenä maalaamia tauluja ja hyllyllä istuu nukkeni. Tai on siellä pari apinaakin. Lapsena lempileluni on Apina Antti. Antti oli kooltaan kuin tuo oranssinaamainen iso apina, mutta Antin naama oli vaalea niinkuin Antin velipojalla tuolla oikealla. Apina Antti oli mukana sairaalassa, kun minulta katkesi käsi nelivuotiaana. Antille laitettiin myös kääre käteen sekä annettiin samat piikitykset kuin minulle. Yhdessä kestimme kaiken. 
Antin kohtalo oli miltei yhtä traaginen kuin Maikkimarin, tosin Apina Antin repi koirani Tassu pentuna. En saanut siitäkään traumoja, koska rakastin silloin jo Tassua enemmän kuin Apina Anttia. Olinhan jo iso tyttö, 7v. 
 😆


tiistai 11. heinäkuuta 2017

Meidän pihan vierailija


29.6.2017 keskellä päivää oli tälläinen vieras meidän pihalla.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kirppislöytöjä ja uusia ihastuksia...

Olen totaalisen hurahtanut tuulikelloihin.
Rakastan niitten kevyttä sointia.
Pihalla soittelee jo neljä kelloa ja lisää ostan kun eteen tulee.
Ovat eripuolilla pihaa soimassa.
Esittelen tässä pari.

Tämän ostin ebaysta ja hintaa kotiin tuotuna oli 1,70e. Todella kaunis ääni, heleä.



Tämä on kirppislöytö euron hintaan ja soittaa tummemmalla äänellä.
Ei niin kaunis, mutta äänihän se ratkaisee kuin Voice of Finlandissa.


Kirppiksiä olemme kiertäneet Ellin kanssa koko kesäloman ajan, mutta aika niukkaa tarjonta.
Onko kaikki ihmiset kulkeutuneet nettiin myymään tavaroitaan?

Jos on tullut hurahdus tuulikelloihin, niin on maatuskoihinkin!
Ne on niin ihania.
Hirveitä en näihin tuhlaa. Kallein oli tuo sini-violetti ja se oli 3e.


Tämä ihanainen tyyny ja leikkuulauta löytyi Tuusniemeltä ja hintaa yhteensä 3e. Tyyny on hiukan rispaantunut, mutta eihän se haittaa. Tuo leikkuulauta päätyi seinälle.


Nyt on noita Arabian vanhempia mukeja tupsahtanut kirppiksille myyntiin.
Aikoinaan tuskin olleet hirveän suosittuja, mutta hyvä että nyt minun eteen tulevat.

Molemmat ovat maksaneet vitosen, jonka maksan mielelläni.
Nimittäin nämä mukit ei mene rikki vaikka toista otsaan löisi. 😆




 Studiolasin esineet kiehtoo minua kovasti. Niissä on kaunista.
Minulla on sydämiä, kukka ja oli ihana vaaleanpunainen nuottiavain, mutta se meni rikki.
Harmitusta kuitenkin paikkaa tämä ihana omppu. Mahtava väri! Hintaa oli 1,50e
Nämä Studiolasin tuotteen on ala-arvostettuja yleisesti ottaen, mikä tietenkin sopii minulle.




Minun sisustusinto on alkanut levitä ulos. Ostin tälläisen meidän talon seinään. Ollaanhan rannan lähellä, joten eiköhän seinään lokki sovi! 



Joskus on ostoksia, jotka on tehtävä, koska saa halvalla ja tämä kranssi on sellainen. Hintaa 0,10e ja ruma, mutta eiköhän siitä joskus tule ihan kiva!




Mikä ostos oli sinun mielestä paras? Mitä mieltä olet Ompusta? Entäs lokista? Onko sen paikka ulkona?

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kissa päiviä
















Aina pitää olla leikkimielellä. 

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Äitini leijonamieli

on pitänyt maaliskuusta lähtien pattia rinnassa ja ollaan menossa ensi viikolla mammografiaan ja ultraan. Miksei voinut kertoa aiemmin?

maanantai 3. heinäkuuta 2017

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Minuus murenee...

Vahva otsikko, mutta kuvaa täysin sitä tunnetta jota olen taas käynyt kuukauden päivät läpi.

Olen ollut henkisesti hukassa. 
Luulen, että moni asia on ollut alitajuntainenkin, mutta muutaman asian osaan nimetä.

Minuutta on murentaneet lasten kasvaminen.
Olen hyväksynyt Nikon kasvamisen, mutta isoa kipua minulle aiheuttaa myös Ellin kasvaminen.
Hän on nyt rippikoulun käynyt nuori neiti, joka jo suunnittelee omaa elämää ja opiskeluja.
Tuntuu ettei minulle jää mitään. Jään yksin. 

Minuutta on murentanut myös lopullinen eläkepäätös.
Sen pitäisi olla ilonaihe ja onkin, mutta samalla murentaa minuutta.
En ole enää työntekijä, minua ei kukaan tarvitse.
Olen joutava.

Nämä kaksi asiaa ovat saaneet aikaan suurta ahdistusta.
Yöllä koen olevani pieni möykky, joka katoaa...
Möykky, jonka ahdistus liiskaa alleen ilman että ehdin huutaa apua.

Toisaalta koen, että pitää luovuttaa ja ahdistus kuiskaa tekemään itse päätöksiä, lopullisia, ikäviä...

En niitä halua tietenkään tehdä, mutta ahdistus saa olen niin huonoksi että rukoilen, että saisin unen päästä kiinni ettei tarvitsisi tuntea mitään.

Aamulla olo on helpompi, mutta eteen tulee aina uusi ilta ja yö...



Elli konfirmoitiin 18.6.2017

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Puutarhassa tapahtuu sittenkin...

Puutarhakatsauksesta päivää/iltaa/ 😆

Kesäkukat istuttelin vasta 11.6 ja ihan siksi, että oli niin mahdottoman 
kylmää. Edellisellä viikolla satoi vielä räntää.

Tämä kesä on noin 2-3 viikkoa myöhässä minun mielestä.
Juhannusruusu on vieläkin nupulla vaikka eletään jo heinäkuun ensimmäistä päivää.

Kesäkukat kyllä kukoistaa kauniisti.
Tämän vuoden kesäkukat on kokonaan orvokkeja.
Orvokkeja sai 24kpl:tta 10 eurolla ja huomasin etten yksinkertaisesti tarvitse muita kukkia.

Tälläisiltä näyttivät 11.6. Mielestäni tosi kiva idea nuo kattilat ja vanha naulakko.


Tänään ovat oikein kauniissa kukassa.


Olen kokeillut tuossa meidän oven pielessä vaikka mitä kukkaa, mutta nyt pitää todeta, että orvokit on kyllä parhaiten menestyneet. 
Toki orvokissa on paljon työtä, pitää nyppiä paljon ja lannoittaa, mutta on ne kauniita ja ennen se ihana tuoksu.

Orvokkeja on siis meillä siellä ja täällä.
Tämä kuva on kyllä huono...



Roskakatoksellakin "vain" orvokit.


Talvella meillä on lyhdyt näissä vanhoissa männyissä ja nyt orvokit.



Talon seinään laitoin myös orvokkeja.


Yhdessä männyssä on minun itse kasvattama tuoksuherne. Pitäisi olla sekoitus, joten odotan innolla mitä värejä sieltä kukista löytyy.
Kuvassa näyttää hirveän huitakkeelta, mutta on nyt kyllä hyvin kaunis ja vahva yksilö.



Äitienpäivä ruusut pääsivät ulos. Tai oikeammin nämä on äitienpäiväruusuja jotka ostin sitten alennuksesta. Taustan kehikossa on villiviini, joka on ihan ranka vielä 11.6.


Pelargoniat on kyllä aina niin ihania!
Niitä minulla on aina eteisessä/verannalla.


Oven pielessä on myös pelargonia.



Tänä vuonna en ottanut edes amppelia vaan päätin hyödyntää särkyneen lyhdyn.


Hitaasti ovat nousseet perennat. Tälläisiä 11.6


Mutta unikoista huomaa, että kitkemisestä oli apua!
Tosin kukkivat viime viikolla sateessa ja kukat kesti noin päivän. En ehtinyt edes kuvata niitä.